Väitöskirjan tiedot Tiedekunta  Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta - Faculty of Social Sciences Laitos Psykologian laitos - Department of Psychology Oppiaine Psykologia - Psychology Väitöspäivä  2007-11-16   Tekijä Kylliäinen Anneli Väitöskirjan nimi  Face and Gaze Processing in Children with Autism Julkaisuvuosi  2007 Kustantaja Tampere University Press Sarja Acta Universitatis Tamperensis; 1252 ISBN 978-951-44-7055-4 Verkkojulkaisusarja Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 645 Verkkojulkaisun ISBN  978-951-44-7056-1 Lukukertoja: 100 [Väitöskirja sähköisenä] [Kirja ostettavissa Granumissa] Tiivistelmä: Toisen henkilön kasvot, erityisesti silmät välittävät sosiaalisessa vuorovaikutuksessa paljon merkittävää tietoa. Tässä tutkimuksessa tutkittiin autistisesti käyttäytyvien lasten kasvojen ja katseen suunnan havaitsemista. Autismi on neurobiologinen kehityshäiriö, jossa esiintyy merkittäviä vaikeuksia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, vastavuoroisessa viestinnässä ja oman toiminnan sujuvassa ohjaamisessa. Varhaisimpana merkkinä sosiaalisen kehityksen häiriöistä autismissa on, ettei autistisesti käyttäytyvä pikkulapsi katso spontaanisti yhtä paljon toista henkilöä kasvoihin ja erityisesti silmiin kuin tavanomaisesti kehittynyt lapsi. Lisäksi autistisesti käyttäytyvillä pikkulapsilla jaetun tarkkaavaisuuden kehitys on viivästynyt mikä ilmenee siten, että lapsi ei yleensä seuraa toisen henkilön katsetta jakaakseen yhteisen kiinnostuksen kohteen. On mahdollista, että autismissa esiintyvät vaikeudet toisen henkilön katseen suunnan seuraamisessa liittyvät tarkkaavaisuuden suuntaamisen vaikeuksiin. Tämän kokeellisen tutkimuksen tulokset osoittivat, että samoin kuin vertailuryhmän lapsilla toisen henkilön sivulle suunnattu katse siirtää autistisesti käyttäytyvien lasten oman tarkkaavaisuuden automaattisesti samaan suuntaan. Viivästynyt kehitys jaetussa tarkkaavaisuudessa ei siis näytä selittyvän sillä, että autistisesti käyttäytyvillä lapsilla olisi vaikeuksia tarkkaavaisuuden suuntaamisessa toisen henkilön katseen suunnan perusteella. Autistisesti käyttäytyvät lapset pystyivät myös erottelemaan toisen henkilön katseen suunnan lyhyesti esitetystä kasvokuvasta. Voi kuitenkin olla, että autistisesti käyttäytyvät lapset käyttävät vaihtoehtoisia kognitiivisia havainnointitapoja ja hermostollisia mekanismeja saavuttaakseen vertailuryhmän kanssa samalta näyttäviä tuloksia sosiaalista havaitsemista mittaavissa tehtävissä. Tämän tutkimuksen tulokset osoittivat myös, että katsekontakti toisen henkilön kanssa aiheuttaa autistisesti käyttäytyville lapsille voimakkaamman autonomisen hermoston aktivoitumisen kuin sivulle suunnattu katse. Vertailuryhmän lapsilla ei ollut havaittavissa eroa autonomisen hermoston aktivaatiossa toisen henkilön suoran ja sivulle suunnatun katseen välillä. On mahdollista, että voimakkaampi virittyminen katsekontaktiin autistisesti käyttäytyvillä lapsilla tuntuu heistä epämiellyttävältä ja on näin osaltaan selittämässä katsekontaktin välttämistä autismissa. Aivojen sähkömagneettista toimintaa mittaamalla tutkittiin, onko kasvojen ja katseen suunnan havaitsemisesta vastaavissa hermostollisissa mekanismeissa eroja autistisesti käyttäytyvien ja tavanomaisesti kehittyneiden lasten välillä. Aikaisemmissa tutkimuksissa on näytetty, ettei kasvojen havaitseminen aktivoi autistisesti käyttäytyvillä aikuisilla ja vertailuryhmän aikuisilla aivan samoja aivoalueita. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan autistisesti käyttäytyvien ja vertailuryhmän lasten kasvojen hahmottamisen hermostolliset mekanismit eivät eronneet niin merkittävästi toisistaan kuin vastaavilla aikuisryhmillä. Sen sijaan aivoista mitatut katsesuuntaan liittyvät vasteet erosivat näiden lapsiryhmien välillä. Erityisesti aivojen aktivaatio toisen henkilön suoraan katseeseen oli tavanomaisesta poikkeavaa autistisesti käyttäytyvillä lapsilla. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan näyttää siltä, että erityisesti toisen henkilön suoraan katseeseen (katsekontaktiin) liittyvät pulmat voivat olla selittämässä yleisemminkin vähäistä kiinnostusta toisen henkilön kasvoja kohtaan autistisesti käyttäytyvillä lapsilla. Tämä voi puolestaan johtaa siihen, etteivät autistisesti käyttäytyvät lapset saa riittävästi kokemusta kasvojen välittämistä sosiaalisesti merkittävistä viesteistä. Lapsen sosiaalisen motivaation herättäminen toisen henkilön kasvoja kohtaan tulee olla yksi tärkeimmistä tavoitteista autismin varhaiskuntoutuksessa.