POISTU

PALUU

SAARNAT

PUHEET

Kirkkotekstit

Oma elämäkerta Siipipyörään

Kansanlähetyksen ystävälehteen

Kommentti

Evankeliumiteksti   teema: ” Jumalan kansan koti-ikävä. 

 Joh. 17: 11-17

Jeesus rukoili ja sanoi: ”Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun olin heidän kanssaan, suojelin heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut. Minä varjelin heidät, eikä yksikään heistä joutunut hukkaan, paitsi se, jonka täytyi joutua kadotukseen, jotta kirjoitus kävisi toteen.

Nyt minä tulen sinun luoksesi. Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät. Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta. He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus.”

 Jubileerataanko?

 Seurakunta juhlii iloiten Herran ylösnousemusta ja voittoa kuolemasta ja suuntaa katseensa uuteen elämään Taivaassa, minne Jeesus on mennyt valmistamaan omilleen sijaa. Lohtua löytyy tästä Jeesuksen ylipapillisesta rukouksesta meille, jotka ikävöiden odotamme Hänen paluutaan. Rukouksessa Jeesus puhuu Taivaallisen isän kanssa. Hän kertoo Isälle millaisia häneen uskovat ovat ja mitä hän ajattelee heistä.

Jumalan nimi on ”Minä olen”. Tämä nimi uskottiin Jeesukselle. Siinä nimessä opetuslapset varjeltuisivat maailmasta ja hajaantumiselta, muodostaen ykseyden, yhden ruumiin Kristuksessa.

Hän rukoilee kolme kertaa, että olisimme yhtä. Siinä täytyy olla tärkeä viesti meille, jotka riitelemme ja arvostelemme toisia uskovia ja uskovien yhteisöjä. Olet varmaan huomannut, että tässä tarkoitetaan samaa yhteyttä kuin kolminaisuudessa on. Meillä on yhteys Kristuksessa jo nyt olemassa, sitä ei tarvitse uudelleen rakentaa. Jeesus ei rukoile, että me tulisimme yhdeksi. Jos me olemme Kristuksessa, me olemme jo yhtä. Emme voi luoda tuota yhteyttä, voimme vain säilyttää sen. (Ef 4:3).

Nyt olemme maailmassa, monen ahdistuksen ja vaivan keskellä. Eikä täällä ole paljon riemulle sijaa. Kun kuolema on käynyt lähellä, ymmärtää, että voi iloita elämän pienistä asioista. Jeesuksen sovitustyössä meillä on jubileeraamisen aihetta.

Jeesuksen paluu on tärkeä monelle ikäihmiselle. Heillä on elämän kolhujen ja iän antaman viisauden myötä koti-ikävä, taivasikävä. He ovat matkalla saaneet ymmärtää, ettei täällä ole heidän varsinainen kotinsa, vaan se on Taivaassa. ”Minä tahtoisin, isä jo kotiin. Isä, minua väsyttää...”

Tässä tekstissä yhdistyvät usko, toivo ja rakkaus. Siinä yhdistyvät myös valtavat Jeesuksen lupaukset siitä, ettei hän kadota ainoaakaan heistä, jotka Jumala on antanut hänelle. Ei yhtäkään, jonka Jumalan on uudesti synnyttänyt. Jeesus rukoilee uskovien, hänen seurakuntaansa liitettyjen puolesta.

Tämä lohduttaa.

 Arto Auranen