|
VIRRET: 483; 131, 4; 625,1-3; 123, 5-6;
248 1-; 99 1-2
Jeesus ei ollut vain hengellisen elämän
antaja vaan myös aineellisen.
Tutustu ja kommentoi
Paluu
|
Jeesus antaa elämän
(SAARNA 2 Saarnalupatutkinnosta)
Luuk 7:11-16
11. Pian tämän jälkeen Jeesus lähti Nainin kaupunkiin, ja hänen kanssaan
kulkivat opetuslapset ja suuri joukko ihmisiä.
12. Kun hän jo oli lähellä kaupungin porttia, sieltä kannettiin
kuollutta, leskiäidin ainoaa poikaa, ja äidin mukana oli runsaasti
kaupungin väkeä.
13. Naisen nähdessään Herran kävi häntä sääliksi, ja hän sanoi: »Älä
itke.»
14. Hän meni paarien viereen ja kosketti niitä, ja kantajat pysähtyivät.
Hän sanoi: »Nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse!»
15. Silloin kuollut nousi istumaan ja alkoi puhua, ja Jeesus antoi hänet
takaisin äidille. 16. Kaikki joutuivat pelon valtaan ja ylistivät
Jumalaa sanoen: »Meidän keskuuteemme on ilmaantunut suuri profeetta.
Jumala on tullut kansansa avuksi.» (92 Luuk.7:11-16)
Herran Jeesuksen
Kristuksen armo ja Isän, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus
olkoon teidän kanssanne nyt ja aina.
Jeesus ei ollut vain hengellisen elämän antaja vaan myös aineellisen.
Törmäämme Jeesuksen kanssa hautajaisiin, jossa itkettiin toivotonta
itkua.
Kertaamme tekstimme tapahtumia sen erääseen vaiheeseen.
Jeesus oli Galileassa tehnyt monta ihmetekoa. Kaikkialle kiiri tietoa
hänen hyvyytensä ja voimansa, kun hän paransi sairaita ja antoi sokeille
näkönsä. Rammat saivat iloita hänen kanssaan. Tällainen iloitseva joukko
seurasi Jeesusta, kun hän lähestyi Nain nimistä kaupunkia. Joukkoon oli
liittynyt varmaan paljon ihmisiä, jotka olivat parantuneet hänen
sanastaan ja nyt halusivat seurata häntä. Seurue oli jo suuri, kun se
ilta auringon valaistessa Jisreelin laaksoa saapui kiemurtelevaa tietä
myöten lähemmäksi Nainin kaupungin valkoisia muureja. Jeesuksen seurue
varmaan pysähtyi välillä ihailemaan Etelä Galilean maisemaa. "Kaunis on
se maa, jonka Jumala on kansallensa antanut", ajatteli Jeesus varmaan.
Mutta silloin heidän korviinsa kantautui kaupungista kova melu.
Jeesuksen opetuslasten ja kansanjoukon lähestyessä porttia he näkevät
hautajaissaaton astuvan ulos kaupungin portista. Paareilla kannettiin
kuollutta. Seurueessa oli lohdutonta itkuaan itkevä nainen. Naisen
ympärillä kulki itkijänaisten joukko ja jäljessä suuri joukko
kaupunkilaisia. Tapana oli haudata vainaja mahdollisimman pian ehkä jo
kuolinpäivänään. Juutalaiset eivät käyttäneet haudatessaan arkkua, vaan
ruumis makasi paareilla, vain liinoihin käärittynä. Saattue oli räikeä
vastakohta sille saattueelle, joka tuli vastaan portilla.
Kaupunkiin tuli iloinen melkein kuin hääjoukko ja kaupungista poispäin
valittava, suorastaan tuskaa huutava joukko. Yhtä aikaa ei voitu
portista mennä. Kumpi väistää? Surun kohtaaminen pysäytti nyt ilon.
Iloitseva joukko pysähtyi mykkänä seuraamaan tilannetta.
Varmaan Jeesuksen seurueesta joku sai selville, miksi niin paljon itkua
ja miksi niin paljon kansaa oli tässä hautajaissaattueessa.
Tämä nainen oli jo toista kertaa kulkenut saman matkan. Ensimmäisellä
kerralla hän oli kulkenut rakkaan miehensä edellä. Hänhän oli leski. Nyt
hänen ainoa poikansa oli kuollut.
Mitä se merkitsi tälle äidille? Hänen ainoa huoltajansa oli nyt pois.
Jeesuksen aikana ei ollut mitään sosiaalista tukea leskille. Ainoa toivo
elämän jatkumisesta oli oma poika, joka pitäisi huolta äidin
vanhuudenpäivistä. Nyt oli kerjuu edessä. Tämä toivottomalta tuntuva
kohtalo oli saanut koko pikkukaupungin myötätunnosta liikkeelle.
Raamatussa sanotaan "Hänet nähdessään Herra armahti häntä" Jeesus näki,
että kuolema, tuo synkkä vieras, oli saanut temmata itselleen tämän
nuorukaisen elonsa parhaina päivinä.
Silloin Jeesus tunsi Isän kehotuksen sydämessään "Auta" Jeesus toimi
heti. Hän loi armahtavan katseensa äitiin ja sanoi: "Älä itke." Niin ei
tavallisesti sanottu juutalaisten hautajaisissa vaan paljoa itkua
pidettiin niissä hyvänä ja tavoiteltavana.
Varmaan saattoväki nyt huomasi toisen saattueen keskeltä Jeesuksen.
Kaikkien katseet kääntyivät häneen "Kuka voi sanoa noin: "Älä itke".
Samalla jo Jeesus meni ja kosketti paareja; niin, että kantajatkin
seisahtuivat. Kumpikin joukko pidätti hengitystään ja itkijänaisetkin
lopettivat itkunsa. Takana tulijat tuuppivat toisiaan ja kyselivät:
"Kuka uskaltaa koskea paareihin". "Onko hän se nasaretilainen opettaja".
"Hänhän saastuttaa itsensä. Ei ole rabbuunien mukaan soveliasta
koskettaa paareja".
Supinat loppuivat Jeesuksen sanoihin: "Nuorukainen minä sanon sinulle
nouse".
Kaikki tiesivät, että yksikään ihmisääni ei voinut kantautua tuonen
maahan, eikä palauttaa sinne joutunutta. Mutta Jeesuksen äänessä oli
jotain majesteetillista. Jotain, joka voi kuolemankin voittaa. Jeesus
vaati takaisin pojan, jonka kuolema oli vienyt saaliikseen. Hänelle ei
kuolleen herättäminen ollut vaikeampaa kuin tavalliselle ihmiselle
nukkuvan herättäminen.
Jännitys iltahetkessä oli korkeimmillaan. Ihmiset tuijottivat.
Väri alkoi ilmaantua kuolleen pojan kasvoille ja hän nousi istualleen.
Kun kukaan ei vielä ollut saanut hämmästykseltään suutansa auki, ryhtyi
nuorukainen puhumaan. Mitä hän sanoi ei Luukas ole tallentanut, mutta
varmaan hän kyseli: "Missä minä olen". Nyt saivat jo ympärillä olevatkin
suunsa auki.
Hämmästyksen huutoja alkoi kuulua. Jeesuksen joukoista kohosivat
ilmoille varmaan ensimmäiset ylistyshuudot. Mutta kaikkien sydämessä oli
pelko siitä jumalallisesta voimasta. Toiset ihan vapisivat.
Jeesus seisoi edelleen pojan ja äidin välissä. Nyt hän kääntyi äidin
puoleen ja antoi pojan takaisin hänen äidilleen. Silloin Jeesus tarttui
vaikka sitä evankeliumit eivät kerrokaan, äidin käteen ja sanoi hänelle
jotain: "Katso poikasi elää. Hän on sinun. Kiitä Jumalaa". Äidin itku
vaihtui ilon kyyneliin ja äsken niin surun murtama joukko kääntyi
takaisin kaupunkiin ja liittyi Jeesuksen voimallisesta teosta ylistävien
joukkoon. Pysähdymme tekstissämme tähän.
Rakas ystävä, olemme kaikki liitetyt kasteessa Jeesuksen opetuslapseksi.
Olemme mukana siinä saattueessa, joka kulkee kohti kaupunkia. Kaupunki
on se iankaikkinen elämä, joka odottaa meitä Jumalan tykönä taivaissa.
Siitä uudesta Jerusalemista, kultakaupungista, kerrotaan meille
Johanneksen ilmestyskirjassa luvussa 21.
Mutta kuinka monelle on käynyt niin kuin minulle. Olet uudistanut
kasteen armoliiton konfirmaatiotilaisuudessa. Oletko vielä silloin ollut
tässä Jeesuksen kulkueessa.
Minun täytyy myöntää, että itse ainakin lähdin kulkemaan kaupungista
poispäin kohti ikuista kuolemaa. Ehkä juuri noihin rippikouluaikoihin
saakka olin lapsen uskossa. En välittänyt kulkea Jeesuksen seurassa vaan
lähdin maa-ilman ilojen perässä pois kaupungista. Kuuluin silloin
kuoleman saattoon.
Apostoli Paavali kuvaa sellaista saattoa "Te olitte kuolleet rikoksiinne
ja synteihinne, joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan,..
Niin minäkin vaelsin ennen. Mutta sain kohdata Jeesuksen, joka kosketti
minua hengellisesti kuollutta. Jeesus sanoi minulle nouse.
Tämä kuoleman saattue, jossa eletään lihan mielitekojen ja omien
mieltymysten mukaan, on nyt erityisesti muotia. Sitä ihannoidaan
nykyaikana. Se on pop. Saamme tehdä mitä me haluamme ei meitä kukaan
kahlitse. Itsekkyydestä ja oman edun tavoittelusta on tullut ihanne.
Siinä unohtuu pienin ihminen. Itsekkyydessä unohtuvat lähimmäiset. Siinä
unohtuvat myös Jumalan meille antamat käskyt.
Mutta tässä kuvattiin toinen saattue. Se ei kulje kaupungista poispäin
vaan kaupunkiin. Se saattue riemuitsi. Se oli iloinen joukko aivan kuin
hääväki, joka iloitsi. Tämän joukkueen ilo on toisenlaista kuin maailman
ilot. Se ilo on pysyvää hääiloa.
Kuljetko sinä tässä hääsaattueessa vielä, johon sinut liitettiin
kasteessa, vaan oletko sinä matkalla väärään suuntaan. Kuuntele silloin
Efesolaiskirjeen 2 luvun sanat:
4. mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa
tähden, jolla hän on meitä rakastanut, 5. on tehnyt meidät, jotka olimme
kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa armosta te olette
pelastetut 6. ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen
kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, 7.
osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta,
hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. 8. Sillä armosta te
olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta se on Jumalan lahja
Tulemalla Jeesuksen luo me voimme vaihtaa toiseen saattueeseen.
Kohtaamalla Jeesuksen, joka voi hengellisesti kuolleet herättää, me
voimme vaihtaa saattuetta. Näinhän kävi tuolla Nainin kaupungin edessä.
Kaikki liittyivät Jeesuksen iloitsevaan kulkueeseen ja lähtivät takaisin
kaupunkiin.
Minäkin sain rippi isältäni kuulla ne ihanat sanat, kun tunnustin
syntini, "Poikani ole turvallisella mielellä sinun syntisi annetaan
sinulle anteeksi".
Millaisia olivat nuo Jeesuksen seurassa olleet ihmiset. He olivat
tavallisia miehiä ja naisia, jotka olivat saaneet anteeksi rikkomuksensa
ja syntinsä. He ovat liittyneet Jeesuksen iloitsevaan ja riemuitsevaan
hääsaattueeseen.
He tietävät, että ovat matkalla kohti iankaikkista elämää, kohti
kultakaupunkia.
Kuoleman saattue voi olla itkevä äiti, sureva ystävä tai apua tarvitseva
naapuri. Olemmeko me valmiit lohduttamaan? Meistä ei ole sanomaan ÄLÄ
ITKE, mutta me voimme viedä Jeesuksen mukanamme ahdistuneen tai surevan
ystävän luo. Jeesuksella on valta ja voima muuttaa hengellisesti kuollut
eläväksi.
"Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun se elää vaikka olisi
kuollut. Eikä yksikään joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko
sen." Joh 11:25 26
Tästä evankeliumin kohdasta saamme toisenkin opetuksen. Uskovan tulee
pysähtyä hengellisesti kuolleitten kohdalla. Eli niiden kohdalla, joita
viedään Jumalan kaupungista poispäin. Moni uskova äiti suree
hengellisesti kuolleen poikansa tai tyttärensä puolesta toivoen, ettei
olisi liian myöhäistä. Monella uskovalla on hätä nuorista.
Pysähdytkö sinä uskova seurakuntalainen kohtaamaan Jeesuksen kanssa
niiden kohdalle, jotka menevät kuolemaan. ..jotka surmapaikalle
hoippuvat. Johdatatko sinä poispäin kaupungista tulevat maailman itkua
itkevät Jeesuksen eteen, joka yksin voi sanoa ÄLÄ ITKE.
Kutsummeko me ihmisiä Jeesuksen luo. Hän on iankaikkinen elämä. Tämä
Jeesus elää täällää (Paikkakunnan nimi) ja sanoo sinulle Nouse.
Rukoilkaamme
Elävä Vapahtaja pysäytä meidät lähimmäisemme edessä, joka suree
hengellistä kuolemaansa. Anna meidän tulla todellisiksi
opetuslapsiksesi, jotka alati kulkevat sinun seurassa täällä ajallisessa
elämässä. Älä Herra anna meidän kulkea apua tarvitsevan lähimmäisemme
ohi. Anna sinä meille Pyhän Henkesi kautta oikeat sanat.
Herra me kiitämme sinun pelastustyötäsi, että olet riistänyt kuolemalta
vallan. Herra me kiitämme sinua, että Sinä kohtaat yhä väärään suuntaan
kulkevia ihmisiä ja liität heidät siihen iloitsevaan hääsaattueeseen,
joka on matkalla Isän tykö. Jumalan kultakaupunkiin, jossa ei enää
kyyneleitä ole. Me tänä kirkkokansana haluamme rukoilla tämän maan
nuorison puolesta. "Herra, katso kansasi puoleen". Herra anna
nuorukaisten kuulla sinun ihanat sanasi "Nouse". Lohduta niitä, jotka
rukoilevat Sinua omaistensa ja lastensa puolesta. Aamen.
Saarnattu: Simpele, Mikkeli, Tampere
|