ELÄMÄNTARINA
LEHTI
Leena
Auranen, Kihlasilkki.
AuraNET Tmi 2011.
Kihlasilkki on Leena Aurasen kolmas kirja.
Kaksi aiempaa ovat akuuttiin leukemiaan sairastuneen päiväkirja ja
Lasit tulevat huomenna (2004)
ja leukemiahoitoja sekä niistä
selviytymistä kuvaava Kolme
hyvää vuotta (2007).
"Löysin rakkaan Esteritätini
jäämistöstä nipun kirjeitä vuosilta 1941-1946", Auranen kertoo
alkusanoissaan. Kihlasilkki
on historiallinen teos,
kirjelöydön sitomaa fiktiota. Lukemista on muillekin kuin suvulle ja
lähipiirille.
Teksti on selkeää, etenevää. Loppua
kohden syvätaso laajenee, teosta lukee kuin romaania: tiilitehdas, ja
etenkin sen konkurssi, limittää tekstin nykyaikaan. Talouden vääjäämätön
alamäki avaa näkymää lukijan mielikuvitukselle.
Kolmen sukupolven läpi kestävä
aihe
on Emman tarina, kahden lapsen
yksinhuoltajuus. Emma suhtautuu kaikkeen pienellä varauksella,
salaisuudet kulkevat mukana. Poikalapsi, sitkeä Lauri, sairasti lapsena,
hakeutui maatalousneuvoja Niemiseksi Hiitolaan, nai rikkaamman Evan,
lähti sotaan niin vapaaehtoisesti kuin sotaan voi lähteä, toimi
rintamalla kirjurina, palasi muuttuneena miehenä, hoiti hyvin toimensa,
lapsiakin, ja perusti vielä yrityksen,
Ei ihan tarpeeksi hyvä
on kirjan kestävä teema.
Eva viljelee porkkanaa, liittyy Lotta
Svärd -yhdistykseen, kasvimaalla menevät illat sitten, kun päivät
tehtaalla. Eva hoitaa lapsia, toipuu Leila-Kaarinan syntymästä jo kepin
kanssa, joustaa suhteet läheisiin niin hyviksi, että rakkaus kestää,
perheen hajoamiseen ei löydy tarpeeksi pahaa.
Oma tehtävänsä on kodin esineillä, jotka
kulkevat mukana useissa muutoissa.
Lauri ei voi välttyä sodan
kauheuksilta, niitä Leena Auranen ei pitkälti pysähdy kuvaamaan, ja
kukapa niitä rakkailleen, jotka odottavat vain sodan loppumista ja
rakkaan paluuta, kuvailisi enempää kuin on pakko. "- - Viisi vuotta
sitten, kun Lauri lähti sotaan, jäi kotiin vain nuori vaimo. Nyt kotona
odottavat jo lapset, Jaakko ja Leena --:"
Pieniä kauneusvirheitä
Kihlasilkissä
on muutamia. Ne antavat tunteen, että
vielä olisi voinut tekstiä editoida. "Matkailu avartaa" on vähän
humoristinen otsikko, sen alla kuvataan lapsen karkumatkaa, joka onneksi
päättyy lyhyeen. Toisaalta otsikosta saa ironista kontrastia, jos lapsen
näkökulmasta yrittää ajatella kirjan monia muita matkoja.
Leena Auranen rajoittaa hyvin, siihen
on tyytyminen. Muistot tulevat "liiankin kanssa", kun lähestytään
nykyaikaa. Tekijä on henkilöilleen lempeä. Aika on syönyt reiän
silkkiin, tapahtumat on nivottu niin, ettei sotien jälkeen syntynytkään
lukija kyllästy.
Eija Mämmi
Kirja-arvostelu Uusi
Tie Lehdessä toukokuu 2012-05-17
Emma-mummon nuoruuden
rakkauden muisto, musta kihlasilkki on salaperäinen ja taiten
säilytetty
liina piirongin
laatikossa. Se ja tädin jäämistöstä löytyneet kirjeet ovat
innoittaneet Leena Aurasen kirjoittamaan oman sukunsa tarinan.
Kolmen sukupolven elämä tulee elävästi esiin Aurasen tekstissä.
Pohjana ovat tosiasiat, joihin Auranen on sopivasti lisännyt
fiktiota. Näin tarina saa elävyyttä ja jännittävyyttä. Kihlasilkin
salaisuuskin säilyy viime metreille asti, mikä luo sopivasti draamaa
ja pitää lukijan mielenkiinnon yllä.
Emma-mummo oli
poikkeuksellisen sitkeä nainen, sillä yksinhuoltajana hän kasvatti
kaksi lastaan niukoissa olosuhteissa kokien myös sota-ajan.
Aurasen kerrontaan voi
moni suomalainen suku samaistua. On karjalaisten evakkoon
lähteminen, hämäläisen anopin ja paremmista oloista kotoisin olevan
karjalaisen miniän suhteet. On nuoren miehen oman uran etsintää.
Isän seikkailuista saa koko perhe kärsiä, kun tämä vaihtaa turvatun
toimeentulon oman tiilitehtaan perustamiseen. Hanke epäonnistuu ja
koettelee pariskunnan välistä rakkautta. Kaikesta huolimatta sitkeä
vaimo on päättänyt selvitä, ja perhe saa uuden alun.
Vaikuttavia ja aidoimpia
ovat Leena Aurasen omasta lapsuudestaan kertomat kokemukset vaikkapa
pienen tytön yksinäisestä koulumatkasta tai rakkaan vasikan
teurastuksesta häitä varten. Lapsen mieli ja
tunne välittyvät lukijalle riipaisevina.
VUOKKO
VÄNSKÄ