|
ONNETON SAUNAILTA |
|
Isä istuu keinutuolissa keskellä tupaa ja veisaa virttä. Tyttäret, Martta, Aune, Eva, Elsa ja Annikki ovat juuri tulleet saunasta, äiti puuhailee keittiön puolella kahvinkeitossa. Ilmapiiri on jotenkin jännittynyt. Martta on tullut Viipurista pyhäksi kotiin ja nyt hänellä olisi kova halu päästä tansseihin. Eva ja Elsa olisivat myös innolla lähdössä. Aune ei välitä tansseista, hän käy mieluummin hengellisissä kokouksissa NNKY:ssä. Annikki leikkii vielä mieluummin kotona. Hän pääsee pyöräretkelle esiliinaksi silloin, kun Eva lähtee sulhasensa kanssa pyöräilemään.
Tytöt menevät omaan kamariinsa laittautumaan. Isä aavistaa mitä on tapahtumassa ja jyrähtää veisuunsa väliin: ─ Minnekään ei tänä iltana lähdetä. Kaikki pysyvät kotona. Huorikakaroita ei tähän taloon tuoda! ─ Kyllä minä kakarani hoidan jos niin käy, tiuskaisee Eva isälleen ja sulkee tyttöjen huoneen oven. Martta hyökkää katsomaan ikkunasta, joko Lauri olisi tullut. He olivat sopineet, että Lauri tulisi seitsemän jälkeen hakemaan häntä portilta. Siinä poika kävelee hiekkatietä edes takaisin, pihaan ei uskalla poiketa. Martta suuttuu ja painuu päätä pahkaa sänkyynsä ja alkaa suutuksissaan potkia sängyn päätyä. Elsa ja Eva jäävät ikkunaan seuraamaan Ryypön Laurin kävelyä. Pitkä mies pitkässä popliinitakissaan kävelee neljä, viisikin kertaa talon ohi ja palaa taas takaisin. Ei edes vilkaise taloon päin. Musta hattu ikään kuin kruunaa miehen päättäväisen askeltamisen. Martta potkii sängyn päätyä kunnes se pettää ja jalka työntyy ohuen levyn läpi. Martta vollottaa jo suureen ääneen. Kesällä nukuttiin saunan vintillä ja sieltä pääsi hyvin ikkunasta karkuun. Nyt ei ole mitään ulospääsyä, kun isä istuu keskellä tupaa. Lauri jatkaa kävelyään keskikylälle päin eikä enää palaa. Isä veisaa vaihteeksi kiitosvirttä ja potkaisee vasemmalla jalalla vauhtia keinuun.
Leena Auranen |