5. Terveisiä Kainuuseen
Päivälleen 55 vuotta sitten synnytti seminaarilaisen vaimo terveen tyttölapsen Kajaanin vanhalla synnytyslaitoksella. Hieno synnytys, sanoi kätilö. Siinä pikkuisessa synnytyshuoneessa syntyivät siihen aikaan kaikki kainuulaiset vauvat.
Tarjosin lastenhoitajan jälkeen ammatikseni opiskelijan vaimo, mutta sekään ei kelvannut. Piti tietää mitä puolisoni opiskeli. Jos olisi vaikka sekatyömies, pitäisi kertoa, minkälaista työtä tekee. Esimerkiksi, vaikka lapioisi hiekkaa.Myöhemmin tuo samainen huone toimi sosiaalijohtajan työhuoneena. Arvokas paikka johtajalle.
Minua jäi aikanaan harmittamaan tuo kuvaus ammatistani. Olin silloin ylpeä omasta ammatistani, lastenhoitaja. Nyt se ei kelvannut lapseni syntymästä kertoviin papereihin. Mitenkähän tämän päivän nuoret äidit suhtautuisivat moiseen menettelyyn. Uskon, että eivät hyväksyisi.
Kohtaaminen virallista kaavaketta täyttävän kätilön kanssa oli merkittävä, onko ihme, että se on yhä tuoreena mielessä.Seuraavan synnytyksen aikaan, noin neljä vuotta myöhemmin sain olla jo itsellinen, lastenhoitaja. Olin myös saman uuden sairaalan työntekijä pienten lasten osastolta. Tehokkuuttakin oli lisätty. Samassa salissa pystyi synnyttämään neljä äitiä yhtä aikaa. Synnyttäjästä tuntui, kuin olisi ollut markkinatorilla.
Seuraavan neljän vuoden päästä pääsi isäkin mukaan synnytykseen. Pääsimme perhehuoneeseen. Se olikin helppo synnytys minulle. Nukuin koko ajan, puoliso hoiteli kelloon katsomisen ja kätilön kutsumisen.
Mitä opimme tästä. Maailma menee eteenpäin jopa elämän alkuvaiheita myöten.
Hyviä synnytyksiä Kainuuseen.
