8. Karjan kynteen
Lapsuudessani Hämeessä sanottiin aamuista vesisadetta karjan kynteen satamiseksi. Kevyt lyhytaikainen sade yhtä aikaa auringon nousun kanssa. Kesäisin olen kuunnellut useina aamuvarhaisina kevyttä ripinää vaunun katolta, sataa karjankynteen.Tänään alkoi aamuviiden aikaan kuulua katolta kevyttä rapinaa, ei huolta, tämä sade loppuu pian, jatkan uniani. Eipä loppunut tämä sade aamulla, päivällä, eikä vielä illallakaan.
Meillä oli jo lähtö mielessä, kunhan vaan tulisi poutaa. Ei tullut poutaa seuraavanakaan aamuna, joten päätimme olla vielä yhden yön yli. Eihän meillä ole minnekään kiire.
Taivas ei lopultakaan suostunut kirkastumaan, odotuksestamme huolimatta. Niinpä pakkasimme leirimme kokoon ja lähdimme tihkusateessa matkaan. Alun perin suunnitelma oli ajaa Pielisen itäpuolta ja viipyä siellä jossain muutama päivä.
Suunnitelmathan ovat sitä varten, että on mitä muuttaa. Päädyimme porhaltamaan Pielisen länsipuolta suoraan Vuokatin Kattivankkuriin. Onhan se vähän niin kuin meidän kotialue. Olimme 44 vuotta sitten perustamassa Kainuun SF-caravan-yhdistystä.
Ei muuta kuin leiri pystyyn ja emäntä kahvinkeittoon.
Yhä edelleen sataa karjan kynteen…
Leena Auranen
