6. Kerran vielä
Lomamatkalle lähtö oli vähän kivulias. Heti vaunupaikalta poistuessamme tapahtui se, mikä on tapahtunut ainoastaan kerran 44 vuoden aikana. Vaunu irtosi koukusta. Onneksi siinä on turvavaijeri, joka vetää käsijarrun päälle. Vaijerin kiinnityskoukku oikesi suoraksi ja niin piti mennä vävyn pajalle korjaamaan se.
Ja sitten uusi lähtö. Jännitti aika tavalla, mikä olisi seuraava vahinko, kannattiko sittenkään lähteä?
Olikohan tämä jo viimeinen lähtö!Matka lähti sujumaan leppoisasti ja suonissa alkoi taas virrata karavaanarin veri. Päiväkahvin aikaan olimme jo Joensuussa Linnunlahden alueella. Tuttu paikka, ei kun majoittumaan.
Alue on hyvin lähellä kaupungin keskustaa, joten palveluja on tarjolla joka lähtöön. Eniten meitä kiinnostavat Geo- ja Adventure Lab -kätköt. Neljän päivän aikana kertyi käveltyjä kilometrejä 21, aikamoinen määrä. Siinä kävellessä olemme tutustuneet kauniiseen kaupunkiin.
Olen aina pitänyt Lappeenrantaa vihreänä kaupunkina, lehmusten kaupunki. Nyt huomasin, että Joensuu on paljon vihreämpi. Monen, monta katua on reunustettu vihreillä lehtipuilla. Aina vain saa kulkea pitkin koivukujaa. Torin ympäristö ja tori on täynnään kaikenlaista yrittäjää. Tarjolla on ruokaa, juomaa, leivonnaisia, kukkia, vihanneksia, mitä ikinä voikaan keksiä myytäväksi. Ulkoilmaravintoloiden määrä yllätti, mistä täältä löytyy ihmisiä joka telttaan istumaan, kun emme mekään menneet.Kirkollisen elämän testasimme seurakunnan pääkirkossa. Kirkko on ulkoapäin komea ja korkea, niin kuin kirkon tulee ollakin. Sisäpuoli oli minun mittapuuni mukaan aika vaatimaton ja vähän lattea väreiltään. Jaettu Sana oli aitoa Jumalan Sanaa, jota kanttori tuki mahtavalla urkujen soitolla ja komealla laululla.
Viikko hurahti Joensuussa todella mukavasti ja matkan on aika jatkua.
Onpa mukava olla karavaanari…
Leena Auranen
