19. Lasillinen juotavaa
Säätiedotteet lupailivat vihdoin hellekauden päättyvän. Aamu tuntui vähän viileämmältä ja päätimme lähteä etsimään yhden kätkön lähialueen metsästä.Matkaa oli kilometri, vähän toista, eihän siihen paljon aikaa kuluisi.
Aurinko paistoi niin kuin edellisinä päivinäkin, olo tuntui jo kuumalta.
Tulimme metsän reunaan ja pitkähäntäinen kettu pyyhälsi juuri samalle polulle, minne mekin menimme. Polkuja risteili suuntaan ja toiseen. Kordinaatteja seuraten lähestyimme kätköpaikkaa nollapisteeseen ja sitten etsimään. Tuhat hyttystä ehti jo pistämään meitä, ennen kuin kätkö antautui. Ei muuta kuin nimimerkki logivihkoon ja purkki takaisin paikalleen.
Palasimme yhtä polkua pitkin tien viereen. Paikassa ei ollut mitään tuttua, katukin oli muuttunut soratieksi. Mistä ihmeestä me olimme tulleet. Otimme muutaman askeleen oikealle, ei tuntunut tutulta. Käännyimme vasemmalle, ei mitään tuttua ja palasimme oikealle.
Siinäpä tuli vastaan kaksi lenkkeilijää. Kysyimme varovasti, mistä pääsisimme lyhintä tietä leirintäalueelle? Selitimme, että meillä on asuntovaunu siellä. Lenkkeilijät pyysivät meitä mukaansa. Heidän kotinsa oli aivan lähellä ja siitä olisi lyhyt matka leirialueelle.
Siinä kävellessä keskustelimme ja he saivat tietää millä asioilla liikuimme, ikämmekin tuli julki. He molemmat ihastelivat, kuinka hienoa oli, että jaksoimme vielä harrastaa kätköilyä. Olimme siis nuorekkaita.Sitten piti poiketa oikopolulle, joka veisi heidän kotiinsa ja saisimme juotavaa. Sillä hetkellä olimmekin iäkkäitä. He varoittelivat meitä jokaisesta oksasta ja kuopasta polun varrella. Ihan niin kuin vanhuksia varoitellaan, mutta kauniisti ja kohteliaasti.
Tulimme kauniin omakotitalon pihaan ja meidät ohjattiin terassille juomaan mehua. Eräässä ovessa oli erikoinen tarra.
Puoliso kysyi heti: ”Oletteko te uskossa?” Ollaan, oli vastaus ja siitäpä syntyi iso ilo. Saimme mukilliset mehua ja kerroimme puolin ja toisin keitä ja mistä olemme. Lopuksi rukoilimme yhdessä, olemmehan saman Isän lapsia, ihmeellinen yhteys.
Rouva lähti meitä vielä saattamaan niin pitkälle, että varmasti osasimme leirialueelle. Olimme taas saaneet kokea 'Helluntainihmeen'.Totisesti; joka antaa teille maljallisen vettä sen tähden, että te olette Kristuksen omia, ei jää palkkaansa vaille. (Mark 9:41)
Leena Auranen
