7. Mitä kummaa



Taas tapahtui jotain, mitä ei koskaan ennen ole sattunut. Eiliset iltalääkkeet jäivät ottamatta. Alkaa jo huolestuttaa, onko vanhuus ihan oikeasti tullut. Tapahtuu aivan outoja asioita, joita ei ennen sattunut.
Muistan, kuinka äitini ollessaan jo yli yhdeksänkymppinen sanoi: ”En minä noitten vanhojen kanssa minnekään mene.” On vaikea myöntää oma ikääntymisensä, se kun ei tunnu missään. Usein viitteet siihen suuntaan tulevat ulkoa päin, eli toisilta ihmisiltä. Peiliin katsominen paljastaa myös nopeasti tilanteen, ei kannata katsoa.

Puoliso halusi ostaa uuden puhelimen ja pistäydyimme alan liikkeeseen ihan ohimennen katselemaan uudenaikaista älylaitetta. Nuori liikkeen työntekijä kuunteli asiakkaan toiveet ja otti nopeasti käteensä yhden laitteen ja tokaisi: ”Minun isovanhemmillani on tällaiset puhelimet.” En tiedä, mitä puoliso ajatteli, minä sen sijaan astuin pari askelta taakse päin. Seurasin sivusta, miten puhelinkauppaa hierottiin. Lopulta esittelyssä oli jo paljon monimutkaisempi älykännykkä kuin tuo isovanhempien puhelin. Kauppaa ei sillä kertaa syntynyt, en tiedä miksi.

Tutusta liikkeestä löytyi myöhemmin täydellinen älykännykkä…

   Leena Auranen

Paluu

 


Webmaster