3. Jotain on pysyvästi muuttunut


 

Ikääntymisen myötä on elämään tullut monia, monia uusia asioita. Yksi yllätys on joka sunnuntai-ilta tehtävä lääkedosetin täyttäminen. Miten ovatkaan viikot käyneet lyhyiksi, kun aina on sunnuntai. Ei nuoruusvuosina ollut edes lääkkeitä, joita olisi pitänyt annostella joka päivän tarpeeseen. Sunnuntaitakin piti odottaa tosi kauan, silloin.

Muistissa on himpun verran parannettavaa. En muista mitä lähdin hakemaan ja joudun kulkemaan edestakaisin löytääkseni sakset, jotka juuri äsken olivat ihan tuossa näkösällä.

Ilmeisesti meillä ikäihmisillä on aina kiire siksi, kun joudumme päivät pitkät etsimään kadonneita asioita. Toki niin kauan, kun tiedän mitä etsin, on kaikki hyvin. Voi käydä niinkin, etten muista mitä olikaan hakemassa.

Erilaiset pienet huomiot saavat ajattelemaan, että tämä kaikki, pitkäänkin jatkunut, loppuu jonain päivänä. Parisuhteessa eläessä käy usein mielessä, kumpi meistä lähtee ensiksi.

On alettava puhua kuolemasta. Se on monelle ikätoverille vaikea aihe, koska ei haluta myöntää, että se on edessä, väistämättä.

Tänään istutamme omenapuun ja olemme valmiit huomenna lähtemään

 Leena Auranen

Paluu

 

 


Webmaster