4. Rukoukset on kuultu


 

Itselleni kuolema on aika tuttu, on ollut kaksi kertaa jo pakko valmistautua täältä lähtöön. Ensimmäinen lähtöhetki oli akuutti leukemia 20 vuotta sitten. Paranemisen mahdollisuus oli 50%. Sinä vuonna siihen sairauteen sairastui noin 150 ihmistä ja heistä noin puolet tervehtyi.

Olen miettinyt, että aika pieneen otantaan jouduin, olin yksi tuon tilaston täyttäjä. Olin etuoikeutettu ja sain Jumalan ja lääketieteen avulla tulla terveeksi.
Olin ollut valmis lähtöön, vaikkakin vastahakoisesti.

Leukemian jälkeen seuranta-aika oli kymmenen pitkää vuotta, sen jälkeen saisin terveen paperit. Oli säännöllisiä verikokeita ja koko ajan pientä jännitystä pysyisikö sairaus poissa.

Samana kesänä, kun piti saada terveen paperit, alkoi sydän oirehtia. Syöpälääkkeistä oli sydämeen tullut dilatoiva kardiomyöpatia. Se sairaus päättyy yleensä äkkikuolemaan, olin pettynyt. Pelkäsin joka päivä kupsahtavani Postin lattialle, se olisi ollut nolo kuolema.

Sydäntä lääkittiin ja muutaman kuukauden kuluttua menin taas kardiologille. Lääkäri ultrasi sydäntä, katsoi välillä papereistani, mitä hän oli edellisellä kerralla kirjoittanut ja tuli taas katsomaan monitorissa pulputtavaa sydäntä. Aikansa tutkittuaan hän totesi, että laajentuminen on loppunut, sydän on parempi kuin ennen oli. Tuohon puoliso kerkesi toteamaan: ”Rukoukset on kuultu.” Lääkäri oli hiljaa ja sanoi hetken päästä: ”Noin lääketieteelliseltä kannalta lääkitystä kannattaisi jatkaa.”

Lääkitys jatkuu edelleen…

  Leena Auranen

Paluu

 

 


Webmaster