16. Sanaa sylin täydeltä.Paikoitimme matkakotimme Nuasjärven rantaan. Aurinko paistoi täydeltä terältä, viileä tuuli viilensi hiukan, onneksi. Näytti siltä, että sadekausi vedenpaisumuksineen oli muuttumassa hellekaudeksi.
Sopivan kokoinen joukko oli kokoontunut juhlistamaan juhannusta Vuokatinrannan kurssikeskukseen. Alkajaistilaisuudessa saimme hyvän kuvan kaikesta siitä, mitä tuleman piti.
Heti sen jälkeen tuikattiin pieni kokko tuleen ja riennettiin ostamaan grillattua makkaraa ja vohveleita kahvin kera.Tuskin vohveli oli ehtinyt sulaa suussa, kun jo kiirehdimme Vuokatin vaaran päälle perinteisiin juhannusseuroihin. Vuosikymmeniä on siellä pidetty seurat Raamattuopiston ja Herättäjäyhdistyksen kesken. Harmittava sattuma oli, kun äänentoistoa ei voitu käyttää. Kaikki laitteet olivat viimeisen päälle valmiina, vain sähköä ei ollut kytketty päälle. Yksi pieni asia sai aikaan suuren harmin.
Mutta, ei huolta, Luojan tarjoama äänentoisto toimi erinomaisesti. Puhujat seisoivat korkean kallioseinämän edessä ja siitä ääni kuului erikoisen hyvin. Hyttysiä ja muita pienenpieniä lentäviä oli ilmassa tuskastuttavan paljon valoisassa kesäillassa. Puheiden lomassa lauloimme Siionin virsiä, niistä välittyy selvästi taivasikävä.Jos juhlan aatto oli puuhakas ja ohjelmaa täynnä, oli juhannuspäivä vieläkin kiireisempi. Tilaisuuksia oli aamu yhdeksästä hamaan yösaunaan asti. Laskin, että päivän aikana pidettiin yhdeksän eri puheenvuoroa, lisäksi musiikkituokiot.
Muistan, kun äitini kertoi olleensa meidän vihkipappimme muistotilaisuudessa. Sielläkin oli pidetty yhdeksän puhetta, äiti oli vähän väsynyt.
Me sentään emme väsyneet, olihan aina välillä tarjolla herkullista ruokaa ja lepohetkiä, mutta päiväkahvia jäimme kaipaamaan.Niitä useita puheita kuunnellessa yritin aina painaa mieleeni kaiken tärkeän. Sitten tuli seuraava puhuja ja taas piti painaa mieleen joku erityinen asia. Puheiden ja raamattutuntien lomassa oli paljon musiikkia upean duon esittämänä. Juhlan kohokohta oli messu Vuokatin kauniissa kirkossa.
Mieleen painamista tuli paljon, mutta loppujen lopuksi tuntui, että muistiin ei jäänyt mitään. Uskon kuitenkin vahvasti, että Jumala pitää huolen siitä, että muistan kaiken sen, mikä oli minulle tarkoitettu. Tällaisen tiiviin kuuntelemisen jälkeen tulee usein viikkojen kuluttua ahaa-elämyksiä, mieleen nousee monia juuri minulle tarkoitettuja asioita.
Kaiken kaikkiaan juhlatunnelma oli lämmin ja hoitava, tuntui hyvältä lähteä jatkamaan matkaa.Ensi vuonna uudelleen, ehkäpä…
Leena Auranen
