17. SynnytyssalissaEi matkan hengellinen osuus suinkaan juhannukseen päättynyt. Pääsimme osallistumaan vielä Kainuun Kansanlähetyksen kesäiltaan sanan äärellä.
Helle, joka alkoi helliä meitä juhannusaattona, jatkoi hellimistään juhannuspäivän iltanakin, kun ajoimme Kajaaniin. Paita kastui jo.Seuratupa oli viileä ja hiljainen. Muutamia vanhoja tuttuja oli tullut paikalle. Oli ilo tavata.
Taas tulvahtivat mieleen muistot kolmenkymmenenviiden vuoden takaa. Tämähän oli meidän synnytyssalimme, täällä saimme tulla Jeesuksen omaksi.
Ensiksi minä kuljin ainakin kahden vuoden ajan sunnuntai-illan seuroissa. Istuin aina keskellä salia, ettei mitään tärkeää menisi ohi korvien. Lopuksi puhujat antoivat aina mahdollisuuden jäädä selvittämään asioitaan, jos sana oli koskettanut.
Sen jälkeen lauloi kuoro monta kaunista hengellistä laulua. Odotin aina, että he lauloivat vanhan hengellisen laulun, auki nyt on kädet Jeesuksen aivan, myös sinut helmaansa sulkeakseen.Ja sitten nopeasti kotiin. Näin jatkui kuukausi toisensa jälkeen, kunnes tuli se hetki, että uskalsin luovuttaa. Ajattelin, että puoliso ottaa avioeron, vie lapset, tiilitalon ja Volvon. Ne eivät merkinneet minulle sillä hetkellä mitään. Minä halusin palata Jumalan lapseksi. Juuri tässä seuratuvassa sain uskoa sen todeksi. Eikä tullut avioeroa, puoliso halasi minua kotiin tultuani.
Seitsemäntenätoista hääpäivänämme puoliso sai ottaa Jeesuksen vastaan samassa salissa.
Sellainen häälahja…
Auranen Leena
