21. Melkein taivaassa


 

Meillä oli ilo tutustua Ylivieskan uuteen kirkkoon. Olipa mahtava elämys.

Kaukaa katsottuna kirkon katto toi mieleen Etiopian ruohomajat. Lähemmäs tultua osoittautui aivan uudenlaiseksi kirkkoarkkitehtuuriksi.

Sisään astuessamme tulimme suureen eteiseen, jota kutsutaan olohuoneeksi. Huoneessa oli pöytiä ja tuoleja, jopa muutama nojatuoli. Kirkon oppaita oli paikalla useampia. He toivottivat meidät lämpimästi tervetulleeksi ja eräs rouva lähti meille oppaaksi.

Olohuoneesta siirryttiin pieneen hämärään huoneeseen, täysin hiljaista, ei yhtään ikkunaa. Tila kuvasi ehkä vanhojen kivikirkkojen asehuonetta, aseet ja muu maailma riisutaan pois.
Sitten avattiin ovi kirkkoon. Edessä aukesi suuri, korkea kirkkosali, penkit vaaleaa puuta, auringon valo tulvi korkealta katosta. Näky ja hetken tunnelma oli henkeä salpaava.

Piti istua alas silmittelemään upeaa kirkkosalia. Yksinkertaisen kaunista.
Kuinka arkkitehti olikaan onnistunut suunnittelemaan niin osuvan sisääntulon. Hämärässä tilassa unohtui kaikki muu ja oven avauduttua oltiinkin jo melkein taivaassa.

Oppaamme kuljetti meitä ihan joka sopessa sakastia myöten. Alttarin takana saimme kurkistella palaneen kirkon kelloja, jotka oli mukavasti asetettu korkealle ikkunakomeroihin. Ne näkyivät myös kirkon ulkopuolelta. Kellot olivat palaneet pahoin tulipalossa, eikä niitä voinut enää soittaa. Nyt ne muistuttavat vanhasta kirkosta kauniina koristeina.
Perusteellisen opaskierroksen jälkeen palasimme olohuoneeseen kahvittelemaan. Puolison serkku tuli tälle samalle kirkkokahville. Istuimme mukavasti vaalean vihreissä nojatuoleissa pienen pöydän ääressä. Olimme kirkon esikartanossa, oikea unelma toimivasta seurakunnasta.
Kirkolla on lounastarjoilukin, me emme nyt sitä mahdollisuutta käyttäneet.

Lähdimme kävelemään palaneen kirkon raunioille. Siellä olivat penkkirivit paikoillaan ja alttarilla palaneen kirkon hirsistä tehty puhutteleva risti.

Kirkko oli ikään kuin valmiina odottamassa jumalanpalveluksen alkua, vain seinät puuttuivat.

Edellinen kirkko tuhoutui täysin tulipalossa pääsiäislauantaina 26. maaliskuuta 2016, kertoo Wikipedia. Kirkossa oli tarkoitus viettää samana iltana pääsiäisyön messu klo 23. Messua vietettiin puolen yön aikaan kirkon raunioiden äärellä. Tilanne oli varmasti seurakuntalaisille pysähdyttävä, kotikirkko oli täysin tuhoutunut.

Neljän päivän päästä Ylivieskan seurakunnan kirkkovaltuusto päätti, että uusi kirkko rakennetaan.
Viisi vuotta kului ja 4.4.2021, vihittiin uusi Pyhän Kolminaisuuden kirkko käyttöön. Kirkko on moderni keskiaikaistyylinen kivikirkko, kerrotaan seurakunnan nettisivuilla. Samoilta sivuilta voit lukea paljon muutakin sekä vanhasta että uudesta kirkosta.

On riemu, kun saan tulla sun, Herra temppeliis, sun porteistasi käydä sisälle pyhyyksiis… (virsi 195)

 

Leena Auranen

Paluu

 


Webmaster