Hiljaisen viikon tiistai
Huonosti nukutun yön jälkeen valkeni uusi päivä.
Päivä joka alkoi aika oudosti. Ei ehditty
aamupalaakaan syödä, kun jo Jeesus oli matkalla
Jerusalemiin. Olikohan Jeesus noussut jo aikaisemmin
rukoilemaan tuumi moni opetuslapsista. Kyllähän
Pietari ehti mukaan, mutta toiset saivat varmaan
juosten seurata Jeesusta.
Jeesus käyttäytyi tänäkin aamuna aika oudosti.
Markukselle Pietari on kertonut tästä aamusta
seuraavaa:
Mark. 11:12-14
Kun he seuraavana päivänä lähtivät Betaniasta,
Jeesuksen tuli nälkä. Hän näki jonkin matkan päässä
viikunapuun, joka oli lehdessä, ja meni katsomaan, löytyisikö
siitä jotakin. Puun luo tultuaan hän ei kuitenkaan
löytänyt muuta kuin lehtiä, sillä vielä ei ollut
viikunoiden aika. Silloin Jeesus sanoi puulle: "Älköön
kukaan enää ikinä syökö sinun hedelmääsi!"
Hänen opetuslapsensa kuulivat tämän.
Oliko nyt Marttakin oppinut olemaan Jeesuksen
jalkojen juuressa Marian tavoin, kun aamupala jäi.
Pietari muisteli, että tämä on ainoa "tuhoava"
ihme, jonka Jeesus on tehnyt.
Viikunapuun varsinaiset hyvät ja syötävät hedelmät
kypsyvät yleensä vasta heinäkuussa, pähkäili
Pietari. Mutta jo maaliskuussa viikunapuu tekee ns.
varhaishedelmät, jotka ovat vihreitä ja kylläkin
syötäviä, mutta kitkeriä.
Mahdollisesti Jeesus odotti löytävänsä
varhaisviikunoita, mutta löysikin vain vihreitä
lehtiä.
Meidän on ehkä hyvä ymmärtää, että tilanne oli
tarkoitettu nimenomaan vertaukseksi.
Raamatussa erityisesti kaksi puuta edustavat ja
kuvaavat Israelin kansaa: viinipuu ja viikunapuu.
Se mitä tapahtui viikunapuulle tulisi tapahtumaan myös
Israelille ja erityisesti temppelille.
Jumalan Poika oli nyt tullut Israelin, viikunapuun,
luokse etsimään siitä hedelmää, jota (toisin
kuin viikunapuussa) oli syytä odottaa. Samoin kuin
Jeesus tuomitsi viikunapuun, samoin Hän tuomitsisi
Israelin ja Jerusalemin. Tämä tuomio tuli voimaan v.70
jKr. roomalaisten tuhotessa koko kaupungin.
Kansa vetäisi itse tuomion päälleen huutamalla:
"Tulkoon Hänen verensä meidän ja meidän
lastemme päälle!"
Miten on nyt. Onko, viikunapuu, Israel, kuiva vailla
hedelmää?
Tämä tapahtui maanantaina ja tiistaina he kulkivat
taas viikunapuun ohi.
21. Silloin Pietari muisti, mitä oli tapahtunut, ja
sanoi Jeesukselle: "Rabbi, katso! Puu, jonka
kirosit, on kuivettunut." 22. Jeesus sanoi
heille: "Uskokaa Jumalaan. 23. Totisesti: jos
joku sanoo tälle vuorelle: 'Nouse paikaltasi ja
paiskaudu mereen!', se myös tapahtuu, jos hän ei
sydämessään epäile vaan uskoo, että niin käy
kuin hän sanoo. 24. Niinpä minä sanon teille: Mitä
ikinä te rukouksessa pyydätte, uskokaa, että
olette sen jo saaneet, ja se on teidän.
Jeesus ei selitä suoraan, miksi Hän oli kironnut
viikunapuun. Opetuslapset saivat itse vetää johtopäätökset.
Niin kuin temppeli (Israel) oli osoittautunut hedelmättömäksi
ja tuomittu, samoin viikunapuu oli nyt tuomittu ja
kuivunut.
Opetuslapset eivät ihmetelleet tätä Israelin
tuomiota.(!)
Sensijaan heitä ihmetytti se, miten Jeesus pystyi
kuivettamaan puun yhdessä yössä. Ihme kiinnosti
heitä enemmän kuin sen kautta tullut opetus!
Käykö meille samoin, että me jäämme tutkimaan
Jeesuksen ihmettä, miten se on voinut tapahtua,
emmekä ota oppia siitä mitä Jeesus halusi ihmeellä
opettaa.
Jeesus käytti tilaisuutta hyväkseen opettaakseen
rukouksesta. Hän rohkaisee heitä uskomaan Jumalaan,
jolle on kaikki mahdollista. Hän vastaa opetuslasten
ihmetykseen käyttämällä rabbinistista sanontaa
vuoren heittäytymisestä mereen.
Lähin meri oli kuollut meri, joka näkyi Öljymäeltä.
Jeesus saattoi tarkoittaa kirjaimellisestikin "juuri
tätä vuorta". Kerran se halkeaisi kahtia ja
tasoittuisi, Messiaan palatessa, Sak 14:4.
"Hänen jalkansa seisovat sinä päivänä Öljymäellä,
joka on Jerusalemin edustalla itää kohti. Ja Öljymäki
halkeaa kahtia idästä länteen hyvin suureksi
laaksoksi: toinen puoli mäkeä siirtyy pohjoiseen ja
toinen puoli etelään päin."
Joka tapauksessa tämä vuoren siirtävä usko oli
Jeesukselta tehokeino! Jumala on niin sitoutunut
kuuntelemaan omiensa rukouksia, että Hän vastaa
varmasti. Rukous muuttaa olosuhteita.
Opetuslapset joutuisivat Hänen kuoleman jälkeen
todella vaikeisiin olosuhteisiin. Oli tärkeää
opettaa heitä rukoilemaan Jumalaa ja luottamaan, että
Jumala kuulee rukouksen.
Kärsimysviikon tiistaipäivän Jeesus vietti pyhäkössä
opettaen kansaa.
Häneltä kysyttiin hänen valtansa perusteita, Hän
opettaa vertauksin. Muun muassa viinitarhan isännästä,
joka istutti viinitarhan ja matkusti muille maille.
Viinitarhan hän vuokrasi. Lähettäessään
palvelijat hakemaan hänelle tulevaa hedelmää
vuokraviljelijät tappoivat palvelijat. Viinitarhan
isäntä, Jumala, siis ajatteli, että hän lähettää
poikansa, sitä he kavahtavat, mutta he ottivat hänet
kiinni ja tappoivat.
Kuinka hienosti Jeesus kuvasi omaa kohtaloaan
opetuslapsille ja fariseuksille, jotka olivat tulleet
myös kuuntelemaan häntä.
Raamattu sanoo "Kellä on korva se kuulkoon, mitä
henki seurakunnalle puhuu."
Neuvoston jäsenet olisivat halunneet ottaa Jeesuksen
kiinni, sillä he ymmärsivät, että Jeesus oli
vertauksessaan puhunut heistä. Mutta koska he pelkäsivät
kansaa, he antoivat hänen olla ja lähtivät pois.
Vavahtaako Sinun sydämesi kuullessasi Jeesuksen äänen
Raamatun sanassa. Vihastummeko mekin julistajaan,
joka kertoo sen saman asian, josta jo omatuntomme
meitä syyttää.
Jos omatuntomme on vielä hereillä, saamme kiittää
siitä Jumalaa ja hänen Pyhää Henkeään, että hän
asuu meissä ja näyttää meille synnin. Jeesus tuli
maailmaan syntisiä varten. Hän matkusti
Jerusalemiin sinun ja minun tähden. Jeesus tiesi mikä
häntä siellä odotti.
Jeesus valmistautui kuolemaansa opettamalla kansaa. Hän
halusi vahvistaa Sanallaan jälkeenjääviä.