Öljymäen rinteellä oli Getsemane-niminen
maatila. Sen puutarhaan Jeesus johti opetuslapsensa. Siellä hän
sanoi heille:
- Istukaa tässä sillä aikaa, kun minä käyn rukoilemassa.
Hän otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen jättäen muut
lepäämään. Tuska ja kauhu valtasivat hänet, ja hän sanoi
seuralaisilleen:
- Minun sieluni on syvästi murheellinen, kuolemaan asti. Olkaa
tässä ja valvokaa kanssani! Sitten hän poistui vähän edemmäksi,
polvistui ja rukoili:
- Isäni, jos on mahdollista, niin ota pois minulta tämä
kärsimysten malja! Älköön kuitenkaan täyttykö minun tahtoni,
vaan sinun.
Palatessaan
seuralaistensa luokse hän tapasi heidät nukkumasta. Silloin hän
sanoi Pietarille:
-- Ette siis jaksaneet yhtä hetkeä valvoa kanssani. Valvokaa ja
rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen!
Jeesus poistui uudelleen heidän luotaan yksinäisyyteen ja
rukoili jälleen:
- Isäni, jollei tämä malja voi mennä ohitseni muuten kuin että
minä sen juon, niin tapahtukoon sinun tahtosi! Taaskin
opetuslapset nukahtivat. Jeesus jätti heidät ja meni vielä
kerran rukoilemaan. Hänen sieluntuskansa oli niin suuri, että
hänen otsaltaan valuvat hikikarpalot olivat kuin veripisaroita.
Mutta silloin hänelle näyttäytyi enkeli, joka vahvisti häntä.
Tultuaan opetuslastensa
luokse hän herätti heidät kaikki ja sanoi:
- Te nukutte vielä ja lepäätte!
Hetki on tullut, jolloin Ihmisen Poika annetaan syntisten
käsiin! Nouskaa, lähtekäämme - Kavaltajani lähestyy!
Matt. 26: 36-46