Eri evankeliumien kuvauksista päätellen Jeesus viipyi
kirkastusvuoren tapahtumain jälkeen vielä jonkin aikaa
Galileassa, mutta karttoi julkista esiintymistä. Lähdettyään
vaeltamaan etelään päin hän pysähtyi Samarian rajaseuduille
ja teki sieltä lyhyen matkan temppelin vihkimisjuhlille
Jerusalemiin. Tämän jälkeen hän siirtyi Jordanin toiselle
puolen, Perea-nimiseen maakuntaan, jossa viipyi kevääseen asti.
Kun teillä alkoi näkyä pääsiäisjuhlille matkaa via
pyhiinvaeltajia, myös Jeesus oppilaineen lähti Jerusalemiin.
Todennäköisesti hän pysähtyi ensin ystäviensä luokse Betanian
kylään, joka oli kolmen kilometrin päässä Jerusalemista. Hän
saapui sinne sapatin aattona.
Sapatin iltana Jeesus ja hänen oppilaansa oli kutsuttu vieraiksi
Betanian kylässä asuvan Simon-nimisen miehen luokse.
Kun oli asetuttu aterialle, huoneeseen tuli Maria, Lasaruksen
sisar, eräs Jeesuksen parhaista ystävistä. Hänellä oli mukanaan
pullo kallista Nardus-voidetta, ja sillä hän voiteli Jeesuksen
pään.
Jeesuksen oppilaat närkästyivät. Yksi heistä, Juudas Iskariot,
sanoi tyytymättömänä:
- Mitä varten tällainen tuhlaus? Tämän voiteen olisi voinut
myydä ja antaa rahat köyhille.
Silloin Jeesus sanoi:
-- Antakaa hänen olla! Miksi pahoitatte hänen mieltään?
Hän teki hyvän työn minua kohtaan. Ainahan teillä on köyhät
keskuudessanne, mutta minua ei teillä aina ole. Hän teki, minkä
voi. Edeltäpäin hän voit eli minun ruumiini hautausta varten. Ja
minä sanon teille: Missä ikinä evankeliumia saarnataan, siellä
hänen tekonsa on mainittava hänen muistokseen.
Matt. 26: 6-13
SISÄLLYSLUETTELO