Raha ja Jumalan valtakunta
- Juudas Iskariot, rikas nuorukainen ja Sakkeus -
Toivo Lemmetyisen kirjasta MIES  KOHTAA JUMALANSA

 Se Uuden testamentin mies, jonka henkilökuvan edessä lukija joutuu kaikkein ahdistavimpiin ajatuksiin, on varmaankin

 Juudas Iskariot, Keriotin mies. Hän astui näyttämölle Jeesuksen valitsemana apostolina. Kolme vuotta hän vietti ihmiseksi tulleen Jumalan seurassa, kuuli hänen puheitaan, katseli hänen suuria tunnustekojaan ja synnitöntä olemustaan, näki kuinka syntiset lähtivät Jeesuksen luota armahdettuina, sairaat terveinä ja kansanjoukot hämmästyneinä. Mutta itse hän lähti epätoivoisena Mestarinsa luota hirsipuuhun.

Kuinka tämä oli yleensä mahdollista? On ajateltu Juudaksen olleen lahjakas mies, joka aivan vilpittömin mielin oli liittynyt Jeesuksen seuraan. Emme juurikaan tiedä, mikä aiheutti hänen sisäisen vieraantumisensa Mestaristaan ja liukumisen kavaltajan kammottavaan rooliin.

Kenties ratkaiseva käänne tapahtui pitaalisen Simonin kodissa, jossa Maria voiteli Jeesuksen jalat (Matt 26:6—14). Mutta yhtä asiaa Pyhä kirja ei salaa, ja siitä ehkä löydämmekin avaimen Juudaksen kohtaloon, »Hän oli varas ja hän rahakukkaron hoitajana otti itselleen, mitä siihen oli pantu» (Joh 12:6).

Ahneuden motivoima epärehellisyys selittää pitkälle Juudaksen onnetonta kohtaloa. »Hänen rahanhimonsa teki hänestä Jeesuksen vihollisten työvälineen.»

Jeesukselta lukkiutunut sydän tuli vähitellen kokonaan synnin voittamaksi. Juudas saattoi ottaa vastaan ehtoollispöydässä kastetun palan merkkinä kavaltajatehtävästään näennäisen rauhallisena. Hän kuuli, kuinka Jeesus nimitti häntä kadotuksen lapseksi ylimmäispapillisessa rukouksessaan. Värähtikö sydän ollenkaan?

Juudaksen käyttäytyminen on herättänyt monenlaisia arveluja ja olettamuksia. Oliko hänet ennalta kutsuttu tai määrätty olemaan välikappaleena Jeesuksen ristille joutumisessa?

Ajatteliko Juudas ollenkaan edesauttavansa Jeesuksen ristiinnaulitsemista?

Ymmärtämättä ristin merkitystä sen enempää kuin muutkaan opetuslapset hän saattoi ehkä ajatella, ettei Jeesusta Jumalan Poikana kukaan voi tuhota, kun taas hän voisi »kaupankäynnillä» hieman saada rahaa. Tässä arvelussaan pettyneenä ja säikähtäneenä hän katui katkerasti tekoaan. Tällaiset ajatukset jäävät meiltä varmistusta vaille. Mutta yhden me tiedämme: synti rahanhimon ja epärehellisyyden muodossa muodostui Juudaksen kohtaloksi.

Hänen elämäkertansa Raamatun lehdillä on vakavaa puhetta ahneuden vaarallisuudesta. Rahaa onkin sanottu kylmäksi kuninkaaksi. Se on aina hallinnut miljoonien ihmisten sydämiä, kovettanut ne kylmiksi lähimmäisen hädälle ja tehnyt heistä ylpeitä ja itsevarmoja. Säästäväisyyden valepuvussa se on usein vähitellen, huomaamatta, noussut sydämen valtaistuimelle. Jeesus epäili vakavasti rikkaan ihmisen mahdollisuuksia pelastua. Koska emme voi tässä elämässä tulla toimeen ilman rahaa, kaikilla meillä on vaara joutua sen omistamiksi, jota sanomme itse omistavamme. Apostoli Paavali kutsui rahanhimoa kaiken pahan juureksi. Rahaan voi rakastua niin rikas kuin köyhäkin. Mutta rahalla voi myös tehdä paljon hyvää ja levittää siunausta. 

Onkin sanottu, että jos tahdot, että rahoillasi olisi pysyvä vaikutus, käytä niitä lähimmäisten hädän lievittämiseen ja Jumalan valtakunnan työhön. Metodistisen kirkon perustaja John Wesley sanoi aikoinaan: »Ei ole synti olla rikas, mutta on synti olla rikas köyhien keskellä.» Muistanet tällaisenkin lausunnon: »Varmin merkki ihmisen kääntymisestä on, että hänen kukkaronsa on kääntynyt.»

Yksi Jeesuksen lähimmistäkin oli siis luopio. Ulkonaisesti hän oli lähellä Mestariaan, sisäisesti kaukana. Näin voi olla yhä vieläkin missä tahansa uskovien piirissä.

»Petollinen on sydän, ylitse kaiken ja pahanilkinen», huomauttaa profeetta (Jer 17:9).

Sydämen varjeltuminen pahalta edellyttää valvovaa mieltä, vilpitöntä uskonrippiä päivittäin ja pyhää pelkoa meissä asuvaan pahaan nähden. Missä näin saa tapahtua, hoitaa Vapahtaja armollaan ja verellään meitä heikkoja ihmisiä perille asti.  

Tässä yhteydessä nousee esiin toinenkin mies, joka näytti olleen omaisuutensa hallitsema. Raha oli voittanut hänenkin sydämensä. Tarkoitan rikasta nuorukaista, joka polvistui Jeesuksen eteen ja kysyi elämän tietä. Mikä kaunis näky itsessään! Mies kertoo vielä pitäneensä kaikki käskyt nuoruudestaan asti, kun Jeesus tätä kysyi (Matt 19:17). Hän oli ottanut vakavasti Jumalan ja oman pelastuskysymyksensä. 

Tuliko rikas nuorukainen kysymään Jeesukselta lisäohjeita lain täyttämiseen? Jeesuksen vastaus tuntuisi tukevan tätä olettamusta: »Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy, mitä sinulla on ja anna köyhille.» Mies halusi tulla vielä paremmaksi omavaraisella lain täyttämisellä. Nyt sitten tuollainen neuvo taivaaseen tähyävälle kilvoittelijalle! Se oli hänelle täydellinen yllätys, samalla kun hän tunsi sen mahdottomaksi toteuttaa. Hän oli kunnioittanut Jeesusta. Muutoin hän ei olisi koskaan tullut häneltä neuvoja kysymään. Tuloksena oli kuitenkin pettymys. Mies poistui murheellisena paikalta, ja sellainen oli Jeesuskin. 

Nuorukaista ei kutsuttu takaisin jälkiselvittelyihin yhteisymmärrykseen pääsemiseksi. Jäivätkö sanat, jotka hän kuuli, itämään sydämessä, jää avoimeksi. Selvisikö hänelle milloinkaan, missä on syntisen ihmisen täydellisyys? Huomasiko hän, ettei hän ollut koskaan pitänyt edes ensimmäistä käskyä, joka vaati ihmistä rakastamaan Jumalaa yli kaiken, ja että hänen omaisuutensa oli hänen aarteensa? Näitä jää kyselemään ahdistuneena. Jälleen kävi ilmi se Jeesuksen lausuma totuus, että rikkaan on vaikea päästä Jumalan valtakuntaan. 

Kolmaskin mies tulee tässä yhteydessä mieleen kuin itsestään: tullimies Sakkeus. Hänestäkin kerrotaan, että hän oli rikas. Kuitenkin mies sanoi myöhemmin Jeesukselle: »Puolet omaisuudestani minä annan köyhille»  (Luuk 19).  se oli 70% hänen omaisuudestaan

Ja kyllä mies varmasti puhui tosissaan. Mistä tällainen alttius? Oliko takana kasvanut syyllisyys siitä, että omaisuutta oli kerätty vilpillisesti? Siihenhän tullimiehet paljolti olivat syyllistyneet. Tosiasiassa Sakkeuksen sydämessä oli tapahtunut suuri arvojen muutos. Jeesus oli tullut hänelle rakkaaksi.

Olen usein ajatellut, että mitähän olisi tapahtunut rikkaalle nuorukaisellekin, jos hän ei olisi mennyt pois Jeesuksen luota. Entä jos hän olisi jäänyt keskustelemaan, kyselemään, mitä Herra oli tarkoittanut sanoillaan? Niin rikkaalla nuorukaisella kuin tullimiehelläkin on meille asiaa.

Edellinen sanoo: »Alä lähde pois silloin kun Jumalan sana tuntuu olevan sinulle liian kova, liian ehdoton, liian vaikea toteuttaa. Mene sen kanssa Jeesuksen, auttajasi luo. Aikanaan selviää, miksi sekin on sanottu».

Jälkimmäinen puolestaan rohkaisee tulemaan Jeesuksen luo, vaikka kuinka pelottaisi. Hänen luonaan voit saada aivan uuden mielen. Hän antaa muuttuneen asenteen rahaan. Hänen kanssaan voit elää niin kuin Jumala tahtoo.

Miten Sinä hoidat kymmenyksesi?

Mikä on sinun kolehtikohteesi (uhrisi)?

[ PALUU ]

AuraNET

© AuraNET Päivitetty 25.11.2023