13. Arkipäivän sankari
Minun elämäni arkipäivän sankari on mummoni Emma. Hän syntyi Vesilahden Tarimaalla torppari Tuomas ja Mariaana Niemisen perheeseen vuonna 1882. Lapsia siunaantui perhekuntaan kaikkiaan viisi, Emma oli toiseksi vanhin. Köyhyyttä oli varmaan sen verran kuin muissakin aikakauden perheissä. Lapsuuden saunareissut olivat jääneet Emman mieleen ihan vanhuuteen asti.
Talon isäntä lämmitti saunan ja, kun se oli kylpykunnossa, huusi hän kovalla äänellä: ”Kylpöön!” Kaikki perheet lähtivät yhtä aikaa saunaan, jokaisella ämpärillinen kuumaa vettä mukana. Kylmä vesi oli talon puolesta. Muuan renki otti aina kovat löylyt ja istui sitten vihtansa päällä saunan portaalla, kunnes vihta jäätyi portaaseen kiinni. Näin oli talvisauna saunottu.Emma hoiti kotona nuorempia sisaruksiaan ja sitten, kun kynnelle kykeni, alkoi kulkea taloissa piikana. Hän oppi monenlaisia tarpeellisia taitoja noina vuosina. Vähinä vapaa-aikoina seurusteltiin toisten nuorten kanssa. Aikanaan alkoi pariutuminen ja niin Emmakin löysi valittunsa, vai löysikö. Sattui se siihen aikaan niin tavallinen vahinko, Emma tuli raskaaksi Eemilille. No, eihän siinä mitään, Eemil oli vastuunsa tunteva nuori mies ja lupasi kihlata Emman. Varmaa tietoa ei ole ostettiinko sormukset, mutta kihlasilkin sulhanen ainakin toi tytölleen.
Emman isä ehti kuolla ennen lapsen syntymää ja niin Emma asui leskiäitinsä kanssa vanhimman veljensä taloudessa Tarimaalla. Keskellä parasta kesää 1909 syntyi poika, joka kastettiin parin päivän ikäisenä Lauriksi. Lapsen isästä ei puhuttu, niinpä kirkonkirjan reunaan kirjoitettiin äpärä. Tämän merkinnän takia Emma joutui pappilaan ripitettäväksi salavuoteudesta. Lapsen oltua vajaan vuoden ikäinen muutti Eemil Amerikkaan, vaihtoi sukunimensä ja katosi suureen Länteen. Emma jäi yksin.Tuskin Emma yksinhuoltajuuttaan kovin suri. Hän oli ravakka nainen tekemään työtä ja sitä riitti talossa kuin talossa. Kului vajaat neljä vuotta ja sattui uusi vahinko. Syntyi tyttölapsi, joka kastettiin Esteriksi. Isästä ei taaskaan ollut tietoa, mutta kirkko noudatti omia sääntöjään ja ripitti taas Emman salavuoteudesta. Tänä päivänä ihmettelen, kuka oli kenenkin vuoteessa salaa. Kuinka voitiin sanoa, että Emma yksin oli syyllinen. Yksin hän kuitenkin kantoi vastuun vahingoistaan rakastaen lapsiaan. Hän halusi kasvattaa lapsensa Jumalaa pelkääviksi kunnon kansalaisiksi. Molemmat kävivät Ylämäen kansakoulun ja ponnistivat siltä pohjalta työelämään. Myöhemmin Lauri kävi Päivölän kansanopiston ja sen jälkeen Mustialan maamiesopiston valmistuen maatalousteknikoksi. Esterin tie kulki talouskoulun ja emännöitsijäkurssin jälkeen ravintolaan emännäksi. Työn ohessa hän suoritti yksityisesti keskikoulun kurssin.
Emma sai olla ylpeä lapsistaan. Lauri avioitui aikanaan ja Emma sai neljä lapsenlasta. Hän asui omassa pienessä mökissään pitkälle vanhuuteen. Viimeiset vuotensa hän vietti Tampereella tyttärensä Esterin hoidossa. Syntymäpitäjänsä Vesilahden kirkkomaan multiin hän ei päässyt, Tampereen Kalevankankaalla on hänen viimeinen leposijansa.
Ei Emma varmaan omasta mielestään ollut mikään arjen sankari. Elämä oli täyttä työtä ei siinä ollut mitään sankaruutta.
Täältä yli sadan vuoden takaa katsottuna Emma oli oikea arjen sankari, ainakin minulle.
Leena Auranen