SYÖ KIRJAKÄÄRÖ

Ääni, jonka olin taivaasta kuullut, puhui minulle uudestaan: "Mene tuon enkelin luo, joka seisoo meren ja maan päällä, ja ota avattu kirjakäärö, joka hänellä on kädessään."
Minä menin enkelin luo ja pyysin häntä antamaan käärön minulle. Hän vastasi: "Ota ja syö se. Se karvastelee vatsassasi, mutta suussasi se maistuu makealta kuin hunaja."
Minä otin käärön enkelin kädestä ja söin sen. Se maistui suussani makealta kuin hunaja, mutta kun olin sen syönyt, alkoi vatsaani karvastella. Minulle sanottiin: "Vieläkin sinun tulee ennustaa, miten käy maailman kansoille, maille, kielille ja kuninkaille." Ilm.10:8-11

Käärön syöminen on Jumalan sanan sisäistämisestä. Siksi se on myös makea ja karvas.

Johannesta pyydetään ottamaan kirjakäärö, vasta sen jälkeen, kun hän pyytää sitä (j. 9). Ketään ei pakoteta vastaanottamaan Jumalan ilmestystä. Enkelin asemaa sekä meren että maan päällä kuvaillaan kolmannen kerran ja korostetaan uudelleen, että kirjakäärö on avattu.
Sekä Jeremialla (Jer 15:16) että Hesekielillä (Hes 3:1-3) oli samanlaisia kokemuksia, mutta kumpikaan heistä ei sano, kuten Johannes, että kirjakäärö aiheuttaisi karvastelevaa kipua vatsassa. Koska kirjakäärö sisältää Jumalan sanaa, luulisi sen ehdottomasti maistuvan vain makealta (Ps 19:11; 119:103).

Tässä enkelin sanat käyvät toteen. Vaikkakin Johannes iloitsi Herralta tulevasta uudesta ilmestyksestä, ei hän kuitenkaan ollut hyvillään sen sisällöstä. "Se oli makea": on innostavaa olla valittu ottamaan vastaan Jumalalta tuleva sanoma, mutta sanoma itsessään voi olla karvas.
Näissä sanoissa on jumalallinen määräys Johannekselle. Hänen on jälleen profetoitava, ja hänen tulee kääntyä koko maailman puoleen.
Neliosaista jakoa kansoihin, kansanheimoihin, kieliin ja sukukuntiin, joka esiintyy useita kertoja Ilmestyskirjassa, on tässä vähän muutettu.

Sukukuntien sijasta tässä esiintyy sana "kuninkaat". On mahdollista, että näin tahdotaan korostaa sitä, että profeettojen kautta annettu Jumalan sana on kaiken inhimillisen vallan ja auktoriteetin yläpuolella.

Ainut todellinen ero on siinä, onko ihmisessä Jumalan sinetti vai pedon merkki.

Profetiat koskevat ihmisiä yleensä ilman rodullisia, maantieteellisiä, kansatieteellisiä tai yhteiskunnallisia eroja. < /font> (Gal. 3:28 )

Johanneksen oli käytävä profetia oman sydämen kautta läpi, ennen kuin hän voi sen julistaa meille. ( jae 11 )

Seuraavaksi: Kaksi todistajaa (Luku 11)