SEITSEMÄN ENKELIÄ

Minä näin taas taivaalla suuren ja ihmeellisen tunnusmerkin: seitsemän enkeliä, seitsemän vitsauksen toimeenpanijat. Nämä vitsaukset ovat viimeiset, niihin tyhjentyy Jumalan viha.
Minä näin kuin kristallisen meren, joka välkehti tulta. Tuon kristallimeren rannalla seisoivat pedosta voiton saaneet, ne, jotka eivät olleet kumartaneet sen kuvaa eivätkä ottaneet merkkiä, jossa on sen nimen luku. Heillä oli käsissään Jumalan harput. Ilm.15:1-2

Olemme tulleet viimeisen seitsensarjaisen näyn äärelle

Seitsemäs pasuuna avaa Jumalan vihan tuomiot, jotka pannaan nyt täytäntöön. Adjektiiveja "suuri" ja "ihmeellinen" käytetään ennen kaikkea Jumalan teoista. Se, että kyseessä on "toinen" tunnusmerkki, viittaa luvussa 12 mainittuihin kahteen edelliseen tunnusmerkkiin, nimittäin naiseen (12:1) ja lohikäärmeeseen (12:3). Jäljellä on nyt seitsemän vitsausta. Ne ovatkin viimeiset, ja niitä pidetään tuomioina.

Ennen kuin näistä seitsemästä vitsauksesta ja niiden mukana tulevista enkeleistä sanotaan enempää, voittajajoukko ilmestyy näkyviin. Johannes näkee tunnusmerkit vaiheittain. Lasimeri on epäilemättä sama kuin Ilm. 4:6:ssa. Se heijastaa Jumalan kirkkautta. Tässä sen sanotaan olevan tulella sekoitettu, joka voi viitata tuomiossa ilmi tulevaan Jumalan pyhyyteen.
Tällä merellä seisoi valtaisa joukko. Heidän riemuvoittonsa johtui siitä, että he olivat olleet uskolliset kuolemaan asti, ja että he eivät olleet antaneet periksi pedon vaatimuksille. He lauloivat Karitsan ja Mooseksen laulua kiitoksena pelastuksesta.

VIIMEISET VITSAUKSET

Valtaistuimen edessä oli ikään kuin lasinen meri, kristallin näköinen. (Ilm.4:6a)

Kun pasuunoista jäi viimeinen pasuuna kesken, niin siitä avautui seitsemän vihan maljaa / vitsausta. Näin kertautuu tunnusmerkkien eli Johanneksen käskyjen sarja.

Luku 15 on Ilmestyskirjan lyhin luku ja se on kuin avain jatkoon, joka kerrotaan 16 luvussa. Viimeinen vihanmaljan koettelemusta ennen lopullista maailman päättymistä.

Seuraavaksi: Karitsan ja Mooseksen laulu