KAKSI PETOA
Minä näin, kuinka merestä nousi peto. Sillä oli kymmenen sarvea ja seitsemän päätä, ja kaikissa kymmenessä sarvessa oli kruunu ja jokaiseen päähän oli kirjoitettu herjaava nimi. Peto, jonka näin, muistutti leopardia, mutta sillä oli jalat kuin karhulla ja sen kita oli kuin leijonan kita. Lohikäärme antoi sille voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan. Ilm.13:1-2

Nyt esitellään olento, jolla on hyvin suuri merkitys lopun aikana: Antikristus.

On ilmeisesti nouseva valtakunta, jolloin sillä on maailmanlaajuinen herruus. Tämän jakson päähenkilö on "peto", maailman hallitsija, jolla on saatanallinen valta, ja jota kutsutaan nimellä Antikristus.
Kuvaus on tarkalleen yhtäpitävä Dan 7:7:n ja Ilm. 17:3,7:n kanssa. Meri voi tässä merkitä »kansojen merta» ja se tarkoittaa siinä tapauksessa, että peto nousee tästä maailmasta. Muutamat tulkitsijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että se viittaa Välimereen. Joidenkin mielestä kymmenen sarvea ovat perättäisiä ajanjaksoja lopun ajan poliittisessa historiassa. Toiset taas uskovat, että kysymys on samanaikaisesti hallitsevista kuninkaista, jotka kuitenkin ovat pedon vallan alla.
Tässä mainitut kolme eläintä muistuttavat Danielin näkyä (luku 7), jossa toisiaan seuraavia valtakuntia kuvataan leijonana, karhuna ja leopardina. Neljäs valtakunta kerää itseensä kaikki edellisten peruspiirteet ja on kauhistuttavampi ja vielä vihamielisempi Jumalaa kohtaan kuin edelliset. Tässä on kyse leijonan vallasta. karhun voimasta ja väkivaltaisuudesta sekä leopardin nopeudesta. Näiden luonnollisten voiman vertauskuvien lisäksi tähdennetään, että saatanallinen voima tulee perkeleeltä itseltään.

LUVUN KUVAUS

Kuinka mahtava tämä peto onkaan, se on kaikesta huolimatta vain itseään voimakkaamman, nimittäin saatanan, välikappale.

Meri kuvaa kansojen merta.

Niiden kasvot olivat kuin ihmisen kasvot, mutta oikealla puolen oli leijonan kasvot ja vasemmalla härän kasvot, ja vielä niillä oli kotkan kasvot, kaikilla neljällä yhtä lailla. (Hes.1:10 )

Seuraavaksi: Peto matkii Jeesusta.