Luku 14

Ikuinen evankeliumi
Viimeinen tuomio ja viljankorjuu

Neljännessätoista luvussa nähdään, mikä Jumalan omia odottaa, jos he pysyvät uskollisina.

Karitsa on Messias, jolle kuuluu kunnia. Siionin vuori, jota käytetään usein Jerusalemin toisena nimenä, toimii tässä vastakohtana maailman valtakunnalle. Siellä 144 000 sinetillä merkittyä ovat Karitsan kanssa ja laulavat uutta laulua valtaistuimen edessä (14:3). Kolme enkeliä vertaa uskovien ja uskosta osattomien kohtaloita toisiinsa (14:6—13).

Jakeissa kuvataan 144 000:ta sinetillä merkittyä uskollisiksi Jumalan palvelijoiksi, jotka seuraavat Karitsaa. Heidät mainitaan ensimmäistä kertaa jakeissa 7:3—8. "Heidät on ostettu ihmisten joukosta" tarkoittaa, että heidät on pesty ja valkaistu Kristuksen verellä (7:14) kuoleman kautta. Vanhassa testamentissa epäjumalanpalvelus kuvataan usein haureutena (katso esimerkiksi Hoos. 1:2—3, 2:4—7 ja 3:1—5). Sinetillä merkityistä sanotaan, että he ovat puhtaita eivätkä ole "tahranneet itseään naisen kanssa"

Raamatussa Ruumiillista puhtautta pidetään vertauskuvana sydämen puhtaudelle ja oikealle asenteelle Jumalaa kohtaan. Sydämen puhtaus merkitsee, että valitsee Jumalan mielen mukaisen tavan elää ja toimia, Kun lukee Jumalan sanaa, se puhdistaa sisintä ja muistuttaa taivaallisista aarteista.

Kristuksen, Jumalan Karitsan, seuraaminen tarkoittaa kokonaisvaltaista elämänmuutosta ja saattaa joissakin tilanteissa merkitä myös pilkkaa tai kuolemaa. Paavali, joka kärsi uskonsa vuoksi, puhuu tämän ajan ahdistuksista hetken kestävinä ja sanoo, että ne tuottavat määrättömän kirkkauden (katso 2. Kor; 4:17). Tässä ajassa näemme vain katoavan maailman, mutta Jumalan sana kertoo, että hänen maailmansa on iankaikkinen ja lupauksensa ovat katoamattomat

"Ensi hedelmä" viittaa sadonkorjuun ensimmäisiin hedelmiin, jotka pyhitettiin Jumalalle (2. Moos. 23:19; )

Älkää eksykö, rakkaat veljet! Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi. Päätöksensä mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, että olisimme hänen luomistekojensa ensi hedelmä.  (Jaak. 1:16-18).

Arto Auranen

[paluu]