ÄLÄ PELKÄÄ
Hänet nähdessäni minä vaivuin hänen jalkoihinsa kuin kuollut. Mutta hän laski oikean kätensä päälleni ja sanoi: "Älä pelkää. Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, iäti elävä. Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän, elän aina ja ikuisesti. Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet. Ilm.1-17-18

Kirkkaus kävi apostoli Johannekselle ylivoimaiseksi.

Meillekin voi joku asia - niin hyvä kuin pahakin - käydä ylivoimaiseksi. Silloin voimme nojata päämme Jeesuksen rintaa vasten, kuin "viimmeisellä ehtoollisella". Jeesuksen valta ja majesteettius eivät olleet enää salassa, ja jonka vanhurskaus on kuin kuluttava tuli poistaessaan syntimme.

Johannes vaipui hänen jalkoihinsa kuin olisi ollut hengetön. Jumalan ilmestymisellä ja kirkkaudella oli samanlainen vaikutus Aabrahamiin (1 Moos 17:3), ja opetuslapsiin kirkastusvuorella (Matt 17:6). Hellästi Jeesus pani kätensä opetuslapsen päälle lohduttaen ja siunaten.
Hän on päähenkilö koko siinä ilmestyksessä, jonka Johannes tulee kohta saamaan. Tällä tavalla Herra aivan kuin painaa sinettinsä ilmestykseen. Tämä on eräs niitä Jeesuksen suusta tulleita mahtavia "minä olen" -ilmauksia, joka tarkoittaa, että hänellä on valta ilmoittaa kaikki se, mikä nyt seuraa.

Jeesuksella on avaimet Sinun elämääsi.

Sanat "ensimmäinen ja viimeinen" korostavat, että Jeesus on Jumala

Seuraavalla viikkolla "KIRJOITA mitä näet "