Jeesuksen aikana hänen
kotimaassaan oli huomattavassa asemassa fariseusten puolue. Sen
jäsenistä kerrotaan, että he koettivat elämässään noudattaa
tarkoin Mooseksen lakia. Niinpä he suorittivat temppeliin
menevät urot (kymmenykset) kaikista tuloistaan — niistäkin,
joista ei olisi ollut pakko maksaa. Moni fariseus oli kuitenkin
itserakas ja halveksi muita. Tämän vuoksi he usein moittivat
Jeesusta, kun hän seurusteli jopa vihattujen publikaanien
kanssa.
Jeesus puolestaan varoitti
seuralaisiaan siitä, etteivät he saisi olla itsekkäitä ja
ulkokullattuja kuten fariseukset. Kerran hän puhui asiasta näin:
Fariseus ja publikaani menivät pyhäkköön rukoilemaan. Fariseus
asettui näkyvälle paikalle ja rukoili näin: Jumala, minä kiitän
sinua, etten minä ole niin kuin muut ihmiset — riistäjät,
väärämieliset, avionrikkojat enkä myöskään ole samanlainen kuin
tuo publikaani! Minä paastoan kahdesti viikossa ja annan
kymmenykset kaikista tuloistani.
Mutta publikaani jäi
seisomaan syrjään. Siellä hän katuvana löi rintaansa ja rukoili:
- Jumala, ole minulle syntiselle armollinen! Sanon teille: Tämä
publikaani meni kotiinsa vanhurskaampana kuin fariseus. Sillä
jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä
alentaa, hänet ylennetään. Luuk.18: 9—14.
Toinen käsky: Älä turhaan lausu Herran,
sinun Jumalasi, nimeä, sillä Herra ei jätä sitä
rankaisematta, joka hänen nimensä turhaan lausuu.
SeIitys: Meidän tulee pelätä ja rakastaa Jumalaa,
niin ettemme hänen nimensä avulla toivota pahaa,
vanno, noidu, valhettele emmekä petä, vaan että me
sitä kaikessa hädässä avuksi huudamme, rukoilemme,
kiitämme ja ylistämme.