Jeesus itse turvautui
taivaalliseen Isäänsä aina pyytäen häneltä voimaa ja apua.
Rukouksessa hän myös kiitti Jumalaa. Vaikeiden hetkien tullen
hän toisinaan vietti koko yön yksinäisyydessa rukoillen. Jeesus
on puhunut paljon siitä, miten ja milloin meidän on lähestyttävä
Jumalaa. Nämäkin ohjeet ovat hänen antamiaan: Kun rukoilet, mene
kammioosi, sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa. Ja
sinun Isäsi, joka on salassa, maksaa sinulle.
Kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niin kuin pakanat,
jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden
kuullaan. Älkää olko heidän kaltaisiaan, sillä teidän Isänne
kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennen kuin häneltä
anottekaan. Matt. 6: 5—13;
Myös Isä meidän eli Herran
rukous on Jeesuksen itsensä opettama. Luuk. 11: 2—4
(suluissa nykyinen muoto)
HERRAN RUKOUS
ISÄ MEIDÄN, JOKA OLET TAIVAASSA!
PYHITETTY OLKOON SINUN NIMESI,
TULKOON SINUN VALTAKUNTASI,
TAPAHTUKOON SINUN TAHTOSI MYÖS MAAN PÄÄLLÄ NIIN KUIN TAIVAASSA;
ANNA MEILLE TÄNÄ PÄIVÄNÄ MEIDÄN JOKAPÄIVÄINEN LEIPÄMME
JA ANNA MEILLE MEIDÄN VELKAMME (Syntimme) ANTEEKSI, NIIN KUIN
MEKIN ANNAMME ANTEEKSI MEIDÄN VELALLISILLEMME, (jotka ovat meitä
vastaan rikkoneet)
ÄLÄKÄ SAATA MEITÄ KIUSAUKSEEN,
VAAN PÄÄSTÄ MEIDÄT PAHASTA,
SILLÄ SINUN ON VALTAKUNTA JA VOIMA JA KUNNIA IANKAIKKISESTI.
AMEN.