CORNELIUS

Kirjasta Sekalainen seurakunta

Cornelius oli roomalainen sotilas. Raamattu ei kerro, milloin hänet oli lähetetty sotilaspalvelukseen Juudeaan. Hänen asemapaikakseen oli tullut Kesarea, joka oli maaherran virkapaikka eli se oli hallintokaupunki. Tuota Välimeren rannalla sijaitsevaa kaupunkia Herodes Suuri oli suurelta osin rakennuttanut ja nimennyt sen keisari Augustuksen kunniaksi. Kesarea tunnettiin ennen muuta Herodeksen rakennuttamasta nerokkaasta satamalaitoksestaan, niin että se saattoi kilpailla jopa Féptin Aleksandrian kanssa.

Apostolien teoissa Luukas kutsuu sadanpäämies Corneliusta jumalaapelkääväksi. Se tarkoitti sitä, että Cornelius kuului pakanakansoihin eli ei-juutalaisiin. Samaa nimitystä Luukas käyttää myös Lyydiasta, joka Filippin kaupungin ulkopuolella kuuli evankeliumin Paavalilta, ja hänestä tuli Filippin seurakunnan ensimmäisiä jäseniä.

Kohortti = 600 miehen joukko-osasto (Legiooniaan kuului 10 kohorttia)

Raamatun mukaan Cornelius oli roomalainen sadanpäämies, joka asui Kesareassa (tarkemmin Caesarea Maritima). Kaupunki sijaitsi Välimeren rannikolla, nykyisen Israelin alueella, noin 50–100 kilometriä Jerusalemista luoteeseen.

Apostolien tekojen mukaan Cornelius kunnioitti juutalaisten uskoa ja hänen elämästään näkyi monia hyviä asioita. Luukas kirjoittaa hänestä jakeessa Ap.t. 10:2: "Hän oli hurskas ja jumalaapelkäävä, niin kuin koko hänen perhekuntansakin, hän antoi runsaasti almuja juutalaisille ja rukoiIi alati Jumalaa. "

Nimityksellä jumalaapelkäävä tarkoitettiin tuohon aikaan ihmistä, joka uskoi Israelin Jumalaan mutta joka ei ollut kuitenkaan tahtonut varsinaisesti kääntyä juutalaisuuteen ja sitoutua siten kaikkiin Mooseksen lain edellyttämiin määräyksiin. Jumalaapelkäävät osallistuivat tavallisesti myös synagogajumalanpalveluksiin ja pyrkivät noudattamaan mahdollisuuksien mukaan juutalaisia puhtaussäädöksiä. Myöskään juutalaiset eivät välttämättä painostaneet tällaisia ihmisiä ottamaan nnn sanottua proselyyttikastetta ja kääntymään siten juutalaisuuteen. Se johtui siitä, että nämä juutalaiseen kansaan kuulumattomat ihmiset saattoivat toimia hyödyllisenä siltana on juutalaisten ja muiden kansojen edustajien välillä.

Koska jumalaapelkäävät kunnioittivat sekä Israelin Jumalaa että hänen sanaansa, he olivat myös juutalaisen kansan kannalta ihanteellisia vierasheimoisia. 

Tärkein puuttui

Juudean komennuksellaan Cornelius oli tutustunut juutalaisuuteen ja sen pyhiin kirjoituksiin. Niiden avulla hän oli alkanut tutustua elävään Jumalaan. Niinpä hän pyrki mahdollisuuksien mukaan noudattamaan Raamatun käskyjä ja kieltoja. Hänen elämänsä näytti tehneen vaikutuksen paitsi hänen lähiympäristöönsä myös hänen omaan perheeseensä. Koko hänen perhekuntansa oli joutunut Jumalan puhutteluun, ja se oli vaikuttanut heidän kaikkien elämään. Liiankin totta on se, että monikin voi antaa Itsestään kuvan hurskaasta ihmisestä kodin ulkopuolella, mutta elämä kodin seinien sisäpuolella voi olla kovinkin toisenlaista. Corneliuksen elämä näytti kuitenkin olleen mallikelpoista sekä kotona että sen ulkopuolella.

 Corneliuksen esikuvallista toimintaa oli seurattu myös taivaassa. Niinpä Raamattu kertoo, mitä taivaasta lähetetty enkeli oli saanut tehtäväkseen viestittää hänelle: "Kerran hän iltapäivällä yhdeksännen tunnin vaiheilla näki näyssä selvästi Jumalan enkelin, joka tuli hänen luokseen ja sanoi: 'Cornelius!' Cornelius tuijotti peloissaan enkeliä ja kysyi: 'Mitä tahdot, herra? Enkeli vastasi: 'Rukouksesi ja almusi ovat uhrina nousseet Jumalan eteen, ja hän on muistanut, että sinut.

Kovin monen ihmisen luokse ei Raamatussa kerrota enkeliä lähetetyn. Siksi on merkittävää, että tämä pakanakansoihin kuulunut sotilas saa sellaisen olennon vieraakseen. Kaiken lisäksi mies saa kuulla Jumalan panneen erityisellä tavalla merkille hänen toimintansa.

Voisiko kukaan sen enempää toivoa? Kun Jumala taivaassakin antaa tunnustusta ihmisen toimista, niin eikö kaikki ole silloin kunnossa?

Niin tosiaan voisi ajatella, mutta Raamatun ilmoitus kertoo meille toista. Corneliuksellekin olisi voitu sanoa samaa kuin aikoinaan seppä Högman Paavo Ruotsalaiselle: "Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki." Yksi Corneliukselta todellakin puuttui ja sen mukana kaikkein tärkein: hän ei tuntenut Herraa Jeesusta. On niin kuin Pietari totesi Suuren neuvoston edessä Jeesuksesta todistaessaan jakeessa Ap.t. 4:12: "Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla. "

On mielenkiintoista, ettei edes taivaasta lähetetty enkeli voinut välittää evankeliumia eli hyvää uutista Herrasta Jeesuksesta, syntisten Vapahtajasta, Corneliukselle, mutta taivaallinen sanansaattaja osasi kuitenkin kertoa, miten mies voisi sen sanoman kuulla: "Lähetä nyt miehiä Joppeen noutamaan tänne Simon, jota kutsutaan myös Pietariksi. Hän asuu Simonimisen nahkurin luona, jonka talo on meren rannalla" (Ap.t. 10:5).

 Uusi lähetysnäky syntyy

Niinpä Cornelius lähetti palvelijansa hakemaan Pietaria, jota Jumala oli sillä aikaa valmistanut erikoisen, rituaalisesti epäpuhtaita eläimiä sisältävän näyn avulla lähtemään ensimmäistä kertaa elämässään pakanakansoihin kuuluvan ihmisen kotiin. Pietari oli tosin kovasti vastustellut taivaallista näkyä ja sanonut, ettei ole koskaan syönyt mitään epäpuhdasta tai saastaista. Pietarin vastustelut eivät olleet kuitenkaan auttaneet, vaan hän oli saanut vakuutuksen taivaasta: "Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpuhtaaksi. "

 Niinpä Pietari tovereineen kulki päivän matkan Joppesta Kesareaan mennäkseen ensimmäistä kertaa elämässään muuhun kuin juutalaiseen kotiin. Hän sanookin puheensa aluksi: "Niin kuin tiedätte, juutalaisen ei ole sallittua seurustella toiseen kansaan kuuluvien kanssa eikä mennä heidän luokseen. Jumala on kuitenkin osoittanut minulle, ettei ketään ihmistä saa pitää epäpuhtaana tai saastaisena. Siksi lähdin vastustelematta, kun minua tultiin hakemaan. Nyt tahtoisin tietää, miksi te pyysitte minua tulemaan" (Ap.t. 10:28—29).

 Vastauksena Kornelius kertoi Pietarille enkeIin vierailusta ja tämän kehotuksesta lähteä hakemaan Pietaria, jotta tämä puhuisi heille sen, mitä Herra on käskenyt puhua. Niinpä Pietari alkoi kertoa kokoontuneelle väelle Jeesuksesta, ja sen sanan vaikutuksesta kuulijoihin tuli Pyhä Henki ja heistä tuli näin Jeesukseen uskovia.

 Corneliuksen kodin tapahtuma mullisti monella tavoin paitsi Pietarin ja Korneliuksen elämän,

myös alkuseurakunnan ymmärryksen evankeliumin välittämisestä. Kun Pietari palasi Jerusalemiin ja kertoi siitä, mitä Korneliuksen kotona oli tapahtunut, siellä todettiin hämmentyneinä: "Jumala on siis avannut pakanoillekin tien kääntymykseen ja elämään" (Ap.t. 11:18). Sanomaa Jeesuksesta ei olekaan tarkoitettu vain juutalaisille, vaan myös kaikille muille tämän maailman asukkaille. Sellainen silmien avautuminen Jeesuksen pelastusteon suuruudelle avasi myös uudenlaiset näkymät lähetystyölle.

Kuvaus Corneliuksesta muistuttaa siitä, ettei edes hurskain ihminen voi pelastua ja saada syntejään anteeksi ilman yhteyttä Jeesukseen, ei vaikka Jumala taivaassakin panisi erityisesti merkille ihmisen hyvät teot. Uskoa Jeesukseen ei voi kuitenkaan syntyä, jos Jeesuksesta ei ole kuultu. Siksi nykyäänkin tarvitaan ihmisiä, jotka kertovat toisille ihmisille iloista uutista maailman Vapahtajasta. Maailman suurimpia ihmeitä onkin se, että syntinen ihminen voi välittää toiselle syntiselle ikuisen elämän.

 Jukka Norvanto

PALUU

AuraNET

© AuraNET Päivitetty 27.03.2026