Jo kymmenen sukupolven aikana ihmiskunnan
pahuus kasvoi valtavaksi. Raamattu kertoo, että ihmisten ajatukset
olivat jatkuvasti pahoja. Kuvittele yhteiskunta, jossa ihmiset
hautovat mielessään vain ilkeitä ja itsekkäitä ajatuksia. Millaista
olisi kasvattaa lapsia tällaisessa maailmassa? Tämä on ajankohtainen
kysymys, sillä Jeesus sanoi, että lopun ajat muistuttavat Nooan
aikaa.
Luther kuvaa Genesis-kommentaarissaan
ihmiskunnan tilaa näin: "Kun maailma luopuu Jumalasta, se palvoo
pahaa. Kun Jumalan sanaa halveksitaan ja sorrutaan
epäjumalanpalvelukseen, kaikki rajat katoavat ja synti saa vallan.
Jos joku uskaltaa arvostella tätä, häntä kohtaa vääryys ja sorto."
Kuulostaako tutulta?
Jumala oli kärsivällinen, mutta lopulta
hänenkin mittansa täyttyi. Hän katui ihmisen luomista ja päätti
hävittää ihmiskunnan vedenpaisumuksella – vain Nooan perhe säästyi.
Nooa rakensi arkin ja yritti herätellä aikalaisiaan, mutta kukaan ei
kuunnellut. Lopulta vain Nooa, hänen vaimonsa, kolme poikaansa ja
heidän vaimonsa pelastuivat.
Vuoden arkissa vietetyn ajan jälkeen Jumala
avasi oven uuteen maailmaan. Ensimmäisenä Nooa rakensi alttarin ja
uhrasi eläimiä kiitokseksi. Jumala lupasi, ettei enää koskaan kiroa
maata ihmisen pahuuden vuoksi, vaikka ihmisen ajatukset ovat pahat
nuoresta pitäen. Uhrisavu liikutti Jumalaa, ja jo silloin hänellä
oli mielessään uusi liitto ja tuleva pelastus.
Sankari kohtaa inhimillisen heikkouden
Nooan ei enää tarvinnut taistella
jumalatonta maailmaa vastaan, vaan hän saattoi viljellä maata
poikiensa kanssa. Hän istutti viinitarhan ja keksi viinin
valmistuksen. Kun Nooa joi viiniä, hän humaltui ja jäi alastomana
telttaansa. Tähän asti Raamattu oli kuvannut Nooan suurena
sankarina, mutta nyt hän lankeaa – pyhä mies juo itsensä humalaan ja
menettää arvokkuutensa. Pahuus ei siis ole kadonnut ihmisen
sydämestä, ei edes sankarin.
Nooan poika Haam näki isänsä häpeällisessä
tilassa ja kertoi siitä veljilleen. Nämä peittivät isänsä viitalla,
kääntäen katseensa pois. Lopulta Nooa kirosi Haamin. On vaikea
kunnioittaa humalassa makaavaa isää – tämä on tuttua monille myös
nykyajassa. Miksi Raamattu ei peittele Nooan lankeemusta? Ehkä
siksi, että se muistuttaa meitä kaikkien ihmisten heikkoudesta.
Jotkut ovat yrittäneet selittää Nooan
humalatilaa sillä, ettei hän tiennyt viinin vaikutuksista, mutta
Raamattu kuvaa tapahtumaa selkeänä lankeemuksena, jonka seuraukset
ulottuvat tuleviin sukupolviin.
Mikä ratkaisi Nooan kohtalon?
Krapulaisena ja häpeissään Nooa mietti,
oliko Jumala hylännyt hänet. Silloin hän muisti uhrinsa – eläin oli
uhrattu juuri siksi, että Nooa saisi syntinsä anteeksi, myös
päihtyneenä tehdyt. Siksi Jeesuskin kuoli: tärkeintä ei ole
täydellinen tottelevaisuus, vaan armoon turvautuminen. Nooa tarvitsi
peitteen häpeälleen myös Jumalan edessä. Jeesus riippui ristillä
alastomana, jotta me saisimme hänen vanhurskautensa peitteen.
Nooan vanhurskaus oli uskon vanhurskautta –
hän luotti Jumalan armoon. Jos sinäkin turvaudut samaan armoon kuin
Nooa, Jumala peittää kaikki syntisi, myös ne, jotka teit
päihtyneenä.
Uusi maailma ja tulevaisuuden toivo
Nooan aika ja lopun aika muistuttavat
toisiaan. Jeesus sanoi, että viimeisinä aikoina ihmisiä kiinnostaa
vain syöminen, juominen ja seksuaalisuus. Alkoholin väärinkäyttö on
yksi lopun ajan merkeistä. Jeesuksen paluu tapahtuu yhtä yllättäen
kuin vedenpaisumus, vaikka siitä on varoitettu jo vuosituhansia.
Pietari kirjoittaa, että maailma tuhoutui kerran vedenpaisumuksessa,
mutta seuraavaksi se tuhoutuu tulen kautta. Jumala on kuitenkin
antanut meillekin pelastuksen välineen – Nooan arkki on kasteen ja
uuden liiton ennakkokuva. Kun turvaudumme niihin, meitä odottaa
kuoleman jälkeen uusi, ihana luomakunta.
Kuten Jumala antoi vedenpaisumuksen jälkeen
ihmiskunnalle uuden alun, hän luo myös tämän maailman uudeksi.
Viimeisenä päivänä koittaa uusi kevät, kuten silloin, kun arkin ovi
avattiin ja eläimet juoksivat ulos uuteen maailmaan.
