VAPAUTEEEN KRISTUS MEIDÄT VAPAUTTI!
 Siirrymme viikon sanaosassa nyt Galatalaiskirjeeseen.
Galatalaiskirje, joka on UT:n kaanonissa Paavalin neljäs, on aikajärjestyksessä Paavalin kirjeistä ehkä kolmas.
Kirjeen alkusanoissa nimetään lähettäjät ja vastaanottajat: »Paavali ja kaikki veljet, jotka ovat minun kanssani, Galatian seurakunnille», 1:1,2.
Tarkoitetaanko alkuperäisen Galatian maakunnan vai myöhemmin syntyneen ja alueeltaan laajemman Rooman provinssin seurakuntia?
Kuitenkin aina alkukirkon ajoista lähtien on oltu sitä mieltä, että Galatalaiskirje kirjoitettiin niille Galatian maakunnan seurakunnille, jotka Paavali luultavasti perusti toisella lähetysmatkallaan (Ap. t. 16:6) ja joissa hän vieraili kolmannella (18:23). Tätä käsitystä kannattavat monet meidänkin aikanamme (»pohjoisgalatalainen olettamus»).
Galatalaiset olivat ailahtelevaa joukkoa. He ihastuivat herkästi, Gal. 4:15, mutta helposti myös hämmentyivät. Eräs tällainen sekaannus oli paraikaa meneillään Galatian seurakunnissa, ja se oli syynä Galatalaiskirjeen kirjoittamiseen.
Paavalin kirjeissä on useita lyhyitä mainintoja hänen toiminnastaan ja tulevaisuudensuunnitelmistaan. Hän kirjoittaa Galatalaiskirjeeseen alkuun tämän pitkän ja yhtenäisen kertomuksen siksi, että hänen on välttämättä näytettävä toteen apostolinvaltuutensa.
Kirjeen erityispiirteet liittyvät siis varsin suurelta osin judaististen harhaopettajien kahteen keskeiseen väitteeseen: ensimmäinen ja toinen ominaispiirre liittyvät väitteeseen, jonka mukaan Mooseksen laki on välttämätön pelastuksen ehto. Kolmas erityispiirre liittyy väitteeseen, jonka mukaan Paavalilla ei ollut todellisia apostolin valtuuksia.
Lopuksi on korostettava, että ankaruudestaan huolimatta kirje ilmentää voimakkaasti Paavalin rakkautta Galatian kristittyjä kohtaan. Hänen suuttumuksensa kohdistuu valheen opettajiin. Hän käyttää monta kertaa sanaa »veljet»: Luopumuksen merkeistä huolimatta hän pitää lukijoita »hengellisinä lapsina», Paavali haluaa luottaa heihin. Hän muistelee mielihyvällä käyntejään heidän luonaan. Hän päättää kirjeen rauhan ja armon toivotukseen kaikille, jotka tahtovat elää hänen neuvojensa mukaan. (Poimittu ajatuksia Niilo Räsäsen luennosta)
 Koko kirje on yritys suostutella lukijat tekemään se, mikä on oikein ja oikeaa vapautta.
Tämän kirjeen tutkiminen auttaa tänä meitä pysymään armonevankeliumissa.
|