Minun Hiitolani

1
2 3 4 5 6 7 8

 


Juuret Hiitolassa

Minulle Hiitolan pitäjä on tullut lähemmin tutuksi vasta reilu kymmenen vuotta sitten. Äitini on syntynyt ja kasvanut Hiitolassa. Hän on yksi Anna ja Jaakko Viinasen kuudesta tyttärestä. Helluntaina 1939 äitini vihittiin avioliittoon Vesilahdesta tulleen Lauri Niemisen kanssa. He perustivat yhteisen kotinsa Varsinais-Suomeen, Paimioon.

Yhteistä elämää ehdittiin opetella vain muutama kuukausi kun alkoi talvisota ja isänikin joutui mukaan. Me vanhimmat lapset synnyimme suorastaan sodan jalkoihin. Ensin veli, Jaakko, 1941 ja vajaan kahden vuoden kuluttua, 1943, synnyin minä, Leena. Sodan jälkeen syntyivät seuraavat lapset, Liisa 1947 ja Leila-Kaarina 1952.

Koska me kaksi vanhinta lasta synnyimme aikana jolloin perheen isä oli sotatoimissa oli isän äiti, Emma-mummo, usein miniänsä apuna. Hän saattoi viipyä jopa kymmenenkin viikkoa yhteen menoon perheessä. Hämäläisen anopin oli vaikea hyväksyä aina iloista, touhukasta ja vilkasta karjalaista miniäänsä. Anopin mielestä miniä ei osannut tehdä oikein mitään ja suri liian paljon evakkoon joutuneiden sukulaistensa asioita. Karjalan piirakoista anopin kommentti oli: "En minä noita kyrsiä syö."

Vasta vuosia jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että tämä hämäläiskarjalainen ristiveto näkyi lap-suuteni perheessä karjalaisuuden kuoliaaksi vaikenemisena. Äiti ei puhunut karjalan murretta, piirakoita paistettiin tosi harvoin ja karjalaisia ruokiakin oli vain joulupöydässä. Jos Emma-mummo oli jouluna kylässä piti joulupöydässä olla myös hämäläiset ruuat.
Luovutetusta Karjalasta ei myöskään koskaan puhuttu. Elettiinpä perheessä nekin vuodet kun koko sodasta ei saanut sanoa halaistua sanaa.
Väinö Linnan kuuluisan sotakirjan, Tuntematon sotilas, isä luki ahnaasti jopa joitakin otteita äidille ääneen. Muuten isä ei sotaretkistään kotioloissa puhunut vuosikymmeniin.

Onneksi äiti ja hänen sisaruksensa pitivät vilkkaasti yhteyttä toisiinsa. Kokoonnuttiin perheit-täin yhteen, hyvin usein Poriin ja sen ympäristöön. Sisariaan tavatessaan äidinkin puhe muut-tui karjalan murteeksi. Mie ja sie tulivat ihan sujuvasti, loppuakseen taas jo heti kotimatkalla.

Viinasen tyttäret:
Annikki (vas.) Elsa, Eva, Aune, Martta ja Hilja

 

Lue lisää ...


Webmaster